Mestaruusjuhlia

Edelliseen postaukseen ei ihan ehtinyt uusi videokooste, joten laitetaampa se tähän alkuun heti nähtäville:

Reilu viikko sitten oli Kangasalan Ratsastajien seuranmestaruuskilpailut ja päätin osallistua reippaasti kivoihin pieniin kotikisoihin, vaikka yhteistä taivalta ei ollut edes kahta viikkoa Flipperin kanssa. Halusin mukaan myös tuntiponimme Oscarin harrastajamestaruudesta kilpailemaan ja kuskiksi valikoin Helmin, koska hänellä eniten kokemusta ponista esteillä ja kisaradoilla. Pari kertaa treenattiin viikolla koulurataa, fiilikset treenien jälkeen oli ihan hyvät molemmilla, luotto meidän pikkuratsukkoon oli kova. Flipsun kanssa tarkoitus oli hakea vaan hyvää kokemusta. Lauantaiaamuna sitten vaan reippaana tallille vääntämään sykeröitä, ensimmäisenä kisapäivänä oli vuorossa kouluratsastus. Helmi suoritti hienon ja tasaisen radan ja koutsi oli todella tyytyväinen!! Yleisöstä kuulin taivasteluja parivaljakon söpöydestä ja kehuja sateli. Tuomarikin oli kuulemma ollut ihan innoissaan nähdessään nämä, vaikka edellisen ratsukon arvostelu oli vielä kesken :D Toista oli Flipsun kanssa, joka meinasi heittää kuskin alas selästä jo verkassa, kun temppuilu alkoi. Hepan keskittyminen oli jossain ihan muualla kuin verryttelyssä. Onneksi päästiin maneesiin valmistautuun ja siellä Flipper oli taas oma ihana itsensä, huh! Siinä vaiheessa ei olisi kannattanut vielä huokaista, sillä virallinen rodeonäytös yleisölle oli vasta edessä. Flipperin ongelma on ollut aina kisoissa radoille meneminen. Meidät kutsuttiin radalle valmistautumaan, hetken tanssittuamme kahdella jalalla ja pyörittyämme portilla, sain onnekseni ponin edes vähän matkaa eteenpäin kohti tuomaripäätyä. Tavoitteeni "hyvästä kokemuksesta" vaihtui sillä hetkellä siihen, että "pysy selässä, saa poni kerran edes tuomaripäätyyn". Vähän jumitusta oli vielä, mutta pääsimme tuomarien luo, jotka vaihtoivat Flipsun kanssa pari sanaa. Sitten ajattelin nostaa laukan, koska sen verran olen tuohon otukseen tutustunut, että tiesin sen olevan askellaji, jossa se rentoutuu. Laukkasin pääty-ympyrällä, kunnes sain lähtömerkin. Pelkäsin, että sama jumitus alkaa taas L-päädyssä, josta pitäisi lähteä ravilla kohti tuomareita, mutta onneksi se kokeili vain sen kerran ja rata lähti rullaamaan. Ehkä menestymisen salaisuus oli siinä, että tavoitteet oli täytetty jo tuossa vaiheessa, itsellä ei mitään paineita, ratsastelin radan läpi ja jossain kohtaa huomasin, että "ei hemmetti nyt vois alkaa ratsastaan, täähän sujuu!" :D Olin ikionnellinen poistuessani radalta, me selvittiin! Jäätiin odotteleen palkintojenjakoa, koska pitkään näytti siltä, että meidän suloinen poniratsukko on nappaamassa pronssimitalia. Valitettavasti he tippuivat neljänneksi, mutta mielestäni se oli jo aivan mahtavan upea suoritus! Järkytys oli, kun kuulin itse olevani toisena eikä lähtöjä juurikaan jäljellä. Lopputuloksena oli Flipperin kanssa Aikuismestaruuspronssi 2015 :)

Helmi ja Oscar

Edellisen illan treenejä

Siispä hyvillä mielillä kotiin ja valmistautumaan sunnuntain estekisoihin. Kävimme talkoilemassa kisapaikalla vielä lauantai-iltana radanrakennuksen parissa. Kotona treenasimme vielä sen jälkeen Helmin ja Oscarin kanssa. Tavoitteena oli tuplanollat ja uusinnassa hyvän ajan ratsastaminen järki päässä pitäen. Pakko sanoa näin jälkeenpäin, että ei se hullummin mennyt ollenkaan :D




Matkalla kisoihin Samu kiusoitteli meitä, että "tärkeintä ei ole voitto vaan, vastustajien täydellinen nöyryyttäminen". Kauheita paineita pikkuratsastajalle; kunnianhimoinen opettaja ja tukijoukot lisää vielä pökköä pesään. Helmi piti pään kylmänä, korjasi verkassa havaitut epäkohdat radalla, meni ja voitti. Jalustimen kuminauhakin oli jossain vaiheessa perusrataa katkennut ja koko uusinta vedettiinkin ilman toista jalustinta :D

Siinähän olikin sitten perässä menemistä Flipperin kanssa, kun meidän luokka alkoi. Kauhuskenaariot oli jo kehitelty radalle menemisen suhteen. Esteethän oli pieniä ja rata simppeli, poni tuntui verkassa samalle kuin kotona ja ongelmia ei ollut. Kertakaikkiaan ainut haaste oli radalle pääseminen. Olin varannut avustajan portille (josta ei kyllä varmaan olisi edes ollut mitään hyötyä temppuilun alkaessa). Flipper yllätti ja meni korvat hörössä kentälle puolipitkin ohjin. Ehkä se huomasi esteiden koon ja totesi, että pääsee helpommalla menemällä suorittamaan kuin alkamalla possuksi :D Siinä vaiheessa fiilis oli hyvä, koska tiesin, että pahin oli ohi; tavoitteen jälleen saavutettu ennen varsinaista suoritusta. Tuloksena myös meille luokkavoitto.

Aikuismestarit 2015 ja Harrastajamestarit 2015

 Illalla pidettiin vielä taustajoukkojen toiveesta mitalikahvit, muisteltiin kivaa viikonloppua ja höpöteltiin mukavia.

Hyvä meidän jokkue! :)