Lunta tulvillaan...

Viimeviikonloppu oli aikalailla "horsefree" sen lauantaisen Emmin hepan ratsastuksen jälkeen. Hauskaa oli, onneksi muisti pätkii. Ainut huonopuoli on se, että tuon rämäviikonlopun jälkeen mun vasen nilkka on ollut ihan älyttömän kipeä. Siinä on vanha vamma, mikä kovassa rasituksessa saattaa hieman tuntua ikävältä, esimerkiksi joskus ratsastaessa tms. En pystynyt kävelemään ilman jalkalastaa ennenkuin vasta eilen.... Tiedä sitten mitä on tullut riehuttua, kova kolaus siihen on täytynyt tulla, että se noin pahasti reagoi. Onneksi se meni nyt ohi!





Maanantaina Harmonia oli ensimmäisellä estetunnilla. Sara meni sillä, kun ovat menossa ensiviikolla estekisoihin Niihamaan. Ja voin nyt tästä tunnista teille hieman tämän ratsukon osalta kertoa miten meni, mutta tiedoksi nyt vielä yhteisesti kaikille, että me olemme nykyään jonkinsortin "ratsastuskoulu" eli en voi täällä puida kaikkien asiakkaiden ratsastusta. Toki näillä tutuilla tytöillä voin esimerkkejä heittää ja kertoa vähän mitä tunneilla teimme. Pystytimme esteet molemmille pitkille sivuille ja laitoimme pääty-ympyröille yhdet puomit. Alkuverkaksi tulimme tätä ravissa ja laukassa niin, että esteet oli laskettu puomeiksi. Sitten nostimme esteet ylös ja tulimme ensin niin, että pääty-ympyrät tultiin ravissa ja sen jälkeen lyhyellä sivulla nostettiin laukka ja hypättiin pitkän sivun este. Laukka piti säilyä toiseen päätyyn asti ja siellä siirtyä taas raviin ja tehdä ravissa pääty-ympyrä, jonka jälkeen taas nostettiin laukka jne. Haasteena tässä oli monelle raviin siirtyminen laukan jälkeen ja rauhallisen tahdin löytyminen. Laiskempien ponien ratsastajat taas joutuvat taistelemaan kovasti, että saavat laukan nousemaan ajallaan ja että laukka säilyy loppuun asti. Tulimme tätä harjoitusta molempiin suuntiin, esteet olivat noin 50-60cm korkeudella.

Sitten jatkoimme samaa laukassa, eli nyt piti saada tehtyä myös pääty-ympyrät laukassa. Se ei ollut oikeastaan kenellekään tällätunnilla vaikeaa, kun kaikki ponit olivat hyvin kääntyviä kavereita. Nostimme estekorkeuksia kaikille sopiviksi, Sara ja Harppa tulivat esteitä 80cm:n korkeudelta. Tämän tunnin jälkeen oli vähän pienempien estetunti ja menimme samoja juttuja, mutta hieman helpotettuna versiona. Ressu, Romeo, Nalle ja Kallekin suoriutuivat tästä hyvin. Lopputunti päättyi taas tuttuun kuvioon, kun Kalle sekosi ja sen ratsastaja tippui aika pahannäköisesti. Ratsukko lähestyi pitkänsivunestettä kaarteessa ja yhtä laukka-askelta ennen pientä pystyä Kalle sinkosi kovaan laukkaan, veti pään alas ja veti ihan järjettömän pukin, jonka voimasta ratsastaja lensi parit voltit pitkälle esteen toisellepuolelle suoraan niskoillensa.... ja hevonen perässä. Onneksi tyttö nousi ylös nauraen ja totesi, että Kalle halusi vain sanoa: "Naiset ensin!" :D Taas yksi kypärä lisää roskakoriin! Tällöin tein päätöksen, että näin tämä ei voi jatkua ja jotain tuolle ilkimykselle on tehtävä.

Kentäntekoprojektista kuva kahden viikon takaa, nyt alue on jo tasoitettu ja siinä on jo salaojaputket ja suodatinkangas valmiina.

Tiistaina lähdimme ensimmäisten tuntilaisten kanssa maastoon, mukaan lähti isommat tytöt Harpalla ja Romeolla sekä yksi pienempi tyttö Pinnillä, itse vedin porukkaa Ressun kanssa. Pääsimme harjuun asti hyvin tuon melko ison tien yli ja laskimme metsäpolun harjunpohjalle. Ratsastaja päästi Pinnin kipittämään ravilla tuon alamäen ja valui sitten tyylikkäästi pyllymäkeä kaulalta ja humpsahti maahan, Pinni jäi onneksi lähipuskaan syömääni. Jouduin tulemaan alas selästä ja auttamaan pikkutytön selkään. Kun sitten vaivalla pääsin takaisin Ressun selkään, niin eiköhän Pinni keksinyt pukittaa tuon tytön alas selästä, ennenkuin pääsimme edes liikkeelle. Se on juuri tuollainen, että kun huomaa pienen ja kokemattoman olevan selässä ja saa sen kerran tippumaan, niin se saattaa tehdä juurikin näin, ratsastaja kyllä oli vähän jännittynytkin ekasta humpsahduksesta, että poni aisti ihan varmasti myös sen. No mutta sitten, eiköhän Pinni lähde juoksemaan kotia kohti eli tuolle Asemantielle, minkä yli juuri tultiin. Se on aika vilkas autotie, siinä on 50km/h nopeusrajoitus, mutta siinä menee paljon rekkoja ja busseja ym. Hyppäsin äkkiä alas selästä ja löin Ressun tälle pikkutytölle ja lähdin juoksemaan tuon perskuleen tärpästikkelin perään. Oli siinä autoilijoilla näkemistä kun juoksen heijastinliivi päällä kypärä päässä tuommosen lihavan pikkuponin perässä. Pinni meni tielle asti ja lähti juoksemaan ihan eri suuntaan kuin mistä olimme tulleet. Onneksi se liukastui laukassa ja kaatui asfaltille, sain välimatkaa kurottua umpeen ja juoksin sen kiinni. Ei muutakuin etsimään tuntilaisia, jotka jäivät odottaan harjunpohjalle. Laitoin toisen isommista ratsastajista Pinnille ja tämän pikkutytön Harpalle. Loppumatka sujuikin ilman mitän ongelmia, Harppa kulki niin nätisti, vaikka tuskin tunsi selässään mitään. Tämän takia en tykkää vetää maastoja, kun ratsastajien pitäisi oikeasti hallita ponit itse kaikissa tilanteissa, mutta toisaalta tämä vain on osa tätä lajia, hevoset ovat eläimiä ja niiden kanssa sattuu ja tapahtuu. Näistäkin poneista oikeasti kaikki oli tarkkaan harkittu ja valittu mukana maastoreissulle, Pinni on aina ollut kiltein ja luotettavin maastomopo. Tallilla pidin sitten vielä yhden tunnin ja tein iltatallin ja lähdin kotiin.

Keskiviikkona ekat tuntilaiset halusivat mennä ilman satulaa ja toivoivat leikkejä, no niitähän me sitten mentiin. Pinni pelleili taas vaihteeksi, mutta topakka ratsastaja sai sen ruotuun. Toisella tunnilla oli esteitä ja menimme samaa harjoitusta kuin maanantainakin, tunnilla olivat Harppa, Romeo ja Nalle. Illalla pohdimme myös mitä teemme tuon Kallen kanssa, kun se on heittäytynyt tunneilla vähän hankalaksi. Sovimme, että läpiratsastan sen itse vähintään kerran viikossa.

Torstaina sitten oli tarkoitus nousta Kallen selkään ensimmäistä kertaa. Laitoin sen kuntoon ja taluttelin sitä hetken kentällä ja mentiin maastakäsinjuttuja. Otimme hieman yhteen pariin otteeseen, mutta puolentunnin jälkeen olimme saaneet nokkimisjärjestyksen selville, voin kertoa ettei ollut helppoa eikä varmastikaan näyttänyt kovin turvalliselta. Nousin sitten kyytiin ja ratsastin sen läpi kaikissa askellajeissa, se on niin mun tyyppinen poni ratsastaa! Se kulki niin kivasti, se on mun mielestä valmis heB:n radoille vaikka heti, eikä varmasti olis kova työ saada sitä A:n radoille. Mutta kun tavoitteena ois saada se kantamaan nuo ipanat kyydissä... Menimme lopuksi peltojen ympäri loppukäynnit, poni oli ihan naatti, mutta se olikin tarkoitus.

Illalla ihastelin työni tulosta tunneilla, kun Kalle meni paremmin mitä on ikinä mennyt! Se meni aikuisten talutustunnilla ja sen jälkeen Suvilla ilman mitään ongelmia. Noiden tuntien jälkeen pidin vielä aina yhtä ihanan alkeistunnin, joka on kyllä semmoinen hullunmylly tarpeenvaatiessa, ettei mitään rajaa. Niin paljon yli-innokkaita pikkutyttöjä, että menee jo meikäläiselläkin välillä aivot tilttiin :) Tähän tuntiin on aina hyvä lopettaa viikon tunnit ja aloittaa työntäyteinen viikonloppu.

Eilen lauantaina menin taas Kallella, se oli taas tosi kiva, tässä vähän kuvia, jotka on Marian ottamia:

SuperHyperMegaKiirettä!

Ja kaiken tämän lisäksi ei ole ollut nettiä. En tiedä mistä aloittaisin, mutta kerrottakoon nyt ensiksi, että muutin meidän kotitilalta (missä tallikin on) omaan kämppään tähän lähialueelle. Netin sain vasta eilen ja siksi blogin päivitys on ollut mahdotonta. Tänä aikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, mm. yksi ihanista poneistamme lähti uuteen kotiin ja uusikin karvajalka saapui tallillemme. Ajattelin nyt vähän tiivistää tähän kaikkea:


Viikko 41:

Maanantaina tallillemme saapui tunnistaja hevosjalostusliitosta ja Prinssi saatiin nyt rekisteriin. Sille laitettiin myös mikrosiru ja otettiin verikokeita. Sen jälkeen lähdimme Ressun kanssa Annan estevalmennukseen Niihamaan. Menimme siellä aluksi kavalettiharjoituksia ympyrällä sekä kaarevilla linjoilla. Lopuksi tulimme samaa tehtävää noin metrin esteillä.

Tulimme ristikon, jakoimme loivasti oikealle pystylle, pystyllä laukanvaihto ja siitä ympyrällä koko kierros molempien pystyjen yli ja sitten tuon vasemman pystyn yli takaisin ristikolle.

Tiistaina tein lastentunnilla päätöksen, että Venni lähtee. Se on niin raaka, etten halua "katsella sitä tunneilla", kun sitä ei voi viedä eteenpäin sairastelujen takia ja sen tietää mitä se sitten on pikkulapsilla. Kiltti ja luotettavahan se oli ja sitä arvostin kovasti, mutta esimerkiksi laukannostot eivät pienimmillä ratsastajilla onnistunut muutenkaan ja se on suuri ongelma. Laitoin myynti.ilmoituksen samana iltana ja yhteydenottoja tuli paljon. En ehtinyt sopimaan yhtäkään koeratsastusta, kun tuttuni sanoi ottavansa sen ylläpitoon ja se kuulosti omasta mielestäni loistavalta, kun en raskisi luopua siitä, kun se on noin kiva. Tuttumme saattavat ostaa sen tulevaisuudessa ja luulen, että itsekin on helpompi se myydä, kun on ollut siitä erossa jo niin kauan. Pakko myöntää, ettei ole kyllä ollut ikävä, vaikka niin luulinkin. Venni pääsi siis asumaan pihattotyypiseen talliin vapaalle heinälle piensuokin ja shettisvarsan kaveriksi. Ne tulivat heti toimeen keskenään ja jätin Vennin hyvillämielin sinne viimesunnuntaina.

Sitten iskikin paniikki, että mistä löytyy poni Vennin tilalle. Mulla oli ihan järjetön pula isommista poneista ja nyt piti löytää NOPEASTI ja HYVÄ iso poni. Tuo yhtälöhän on täysin mahdoton, mutta sattumalta markkinoita selaillessani ja yhdestä ponista soittaessani myyjä tarjosi minulle tosi kivaa ratsuponitammaa. Vähän minua epäilytti tamman ikä, mutta se on oikeasti ihan superkiva ja tunteja tehnyt viimeiset kolme vuotta. Tamma oli Lahden lähellä Sysmässä ja halusin ehdottomasti lähteä sitä katsomaan.

Viikko: 42

Aloitin opiskelut Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa yrittäjän oppisopimuksella ja ensimmäiset lähiopetuspäivät olikin heti maanantaina sekä tiistaina. Sovin tamman myyjän kanssa, että tulen maanantaina koulupäivän jälkeen ponia katsomaan, kun sielläpäin liikun. Otin traikun mukaan ja varauduin siihen, että poni lähtee mukaan jos se on hyvä. Heräsin maanantaiaamuna klo.5 ja lähdin tallille viemään hevosia ulos. Otin traikun mukaan ja pääsin lähtemään klo.6 tallilta. Matka Lahteen kesti noin 2 tuntia ja koulu alkoi puoli 9. Iski kauhea paniikki, kun en meinannut löytää Lahden keskustasta parkkipaikkaa autolle ja traikulle. Lopulta löysin ilmaisen ja tilavan parkkialueen, mutta sitten etsinkin juosten, että missä on se rakennus johon piti mennä. Ehdin juuri ja juuri ajoissa. Koulupäivä alkoi anatomian tentillä, johon en ollut valmistautunut ollenkaan, koska minulle ei oltu ehditty tehdä tunnuksia sellaiseen nettiohjelmaan enkä saanut aineistoja etukäteen kuten muut. Aika hyvin siitä kuitenkin selvisin, jostain syystä on tullut opittua, että missä on hankositeet ja kaikenmaailman luut ja jänteet. Loppupäivä opiskeltiin hevosen ruokinnasta kaikkea, mutta täytyy myöntää, että aika tylsää oli, kun itse aikalailla eritilanteessa kuin muut ryhmäläiset, vähän sain ihmetteleviä katseita, kun kerroin omistavani 7 omaa hevosta ja pidän omaa tallia. Muut ovat oppisopimuksella jollain tallilla ja harvalla on edes omaa hevosta. Eka vuosi tulee olemaan tylsää.... :D

Koulupäivä loppui puoli 4 ja lähdinkin heti ajamaan kohti Sysmää. Hetken pyörin traikun kanssa Lahden päässä, kun kaupunki on ihan vieras. Lopulta löysin oikealle tielle ja loppu olikin tuttua, kun olimme siellä Asikkalassa ja Sysmässä niissä shettisten SM-kisoissa. Olin perillä viiden jälkeen ja poni olikin siellä lastentunnilla pikkutyttö selässä. Hetken myyjän kanssa juteltuani menin itse selkään ja se oli ihan kamalaa, kun poni ei vastannut ollenkaan tuntumaan ja oli todella tyhjä edestä. Hetken siinä vaan ratsastelin, kunnes kysyin myyjältä, että miten he ovat tätä ratsastaneet. Myyjä totesi, että mitä vähemmän ohjaa, sen parempi. No sen olin jo huomannut, mutta mietin voiko joku oikeasti toimia niin. Aloin ratsastaan istunnalla ja pohkeella paljon eteen ja pidin tuntuman kevyenä - Johan sujui! Poni oli hetkittäin jopa taivaallisen ihana, kun löysin sen tavan, millä tuota täytyy ratsastaa. Otin myös muutaman hypyn ja se sujui hyvin, myyjä olikin kertonut etukäteen, että poni rakastaa esteitä ja on todella taitava hyppääjä. Teimme kaupat ja heitin ponin koppiin. Lähdimme kotia kohti klo.19.30 ja kotona olimme vasta kymmenen aikaan. Kotimatka oli pitkä ja ulkona oli ihan pilkkopimeää. Jätin ponin karsinaan ja lähdin kotiin nukkuun. Emmi piti päivän tunnit ja kaikki oli sujunut hyvin.

Tiistaiaamuna oli taas herätys viiden jälkeen ja tein aamutallin. Lähdin taas kohti Lahtea, tälläkertaa ilman traikkua. Ilma oli aivan järkyttävä, vettä satoi ja ulkon aivan turkasen pimeää. Auto lähti pari kertaa vesiliirtoon, kun tiellä oli niin paljon vettä. Onneksi ei ollut traikkua perässä... Olin aivan älyttömän väsynyt taas vaihteeksi. Ehdin pysähtyä matkalla kahville ja perillä olin ajoissa. Nyt koulussa opiskelimme hevosten liikkumista ja näyttelyiden arvosteluperiaatteita, tässä opin jotain uutta, mutta tylsää oli silti. Iltapäivällä menimme varsanäyttelyihin ja sieltä pääsimme lähtemään ajoissa kotiin. Olisin ehtinyt hyvin pitämään kaikki illan tunnit, mutta ajattelin ottaa illan iisisti ja Emmi piti tunnit niinkuin olimme sopineet etukäteen. Kävin katsomassa lasten estetuntia ja moikkaan Emmiä. Menin sen jälkeen uudella ponilla ja se oli taas samanlainen. Pyysin Emmiä meneen Romeolla, kun sillä ei ollut muutakaan tekemistä ja Romeo oli valmiina tunnilta tulleena. Emmi rakastui Romeoon ja voitte vaan kuvitella kuinka poni liikkui. Se on ollut niin huippuhankinta ja Emmi sanoikin, että voisi vaikka ostaa sen itselleen! Uuden ponin kanssa yritin saada sen vastaamaan jotenkin tuntumaan, se on ihan uskomaton... Lopulta se sujui jo paremmin, käskin Emminkin kokeilla ja se totesi saman; ei oo ennen törmännyt vastaavaan. Ajattelin tarkastuttaa sen hampaat ja muutenkin Ukkosen Satu hoitaa sen huomenna. Löysin ohjin poni liikkuu tosi kivasti. Eilen menin sillä ja se oli taas astetta parempi ja se jopa liikkui ajoittain tuntumalla. Poni on siis 147cm korkea saksalainen ratsuponi, koulutustasoltaan heB ja re80-90cm, hypätty kotona metrin ratoja. Ikää löytyy jo 16-vuotta. Lisätietietoa ja lisää kuvia kotisivuilta (Papinojan Ponitalli).

Nalle, Prinssi ja uusi Harmonia-tamma

Prinssi ja "Harppa"

Tänään olimme Emmin kanssa ratsastamassa sen Zamigo hevosta, se on niin erilainen kuin Ressu. Sen liikkeet ovat tosi korkeat, mutta lyhyet. Se oli silti niin kiva ratsastaa, että jo ekoilla askeleilla alkoi ärsyttää, että itsellä on tuollainen luuska.... Suoraan sanottuna. Ressu on kiva ja toimiva heppa, mutta se on niin erilainen ratsatsaa kuin mihin itse on tottunut ja mistä itse tykkään. Kitkuttelen näillä nyt niin kauan kuin vain Ressu toimii näinkin hyvin, joskus sitten tiedän millaisen hevosen haluan sen jälkeen, nuoremman ja herkemmän... ja pienemmän!

Yhtä klinikkareissua kokeneempi olo

Ja kenen kanssa... No Vennimpä tietysti. Edessä oli mahatähystys, kun epäilin mahahaavan uusineen oireiden alettua uudestaan. Vennin piti olla syömättä 16h ja juomatta 5h. Oli kamala tunne, kun aamulla joutui jättämään ponin ilman ruokaa. Edellisillä tähystyskerroilla Venni oli niin kipeä, että oli jopa onnellinen, kun ruokaa ei tuotu nenän alle. Nyt se paiski ovea kaviollaan, hirnui kavereille ja pyöri karsinassa. Hetken päästä se keksi alkaa syömään kuivikkeita ja en tiennyt mitä tehdä. Aikaa lähtöön oli vielä monta tuntia enkä voinut sitä uloskaan laittaa, kun ruohoa ja heinää löytyy joka tarhasta. Sain loistoidean kuonokopasta, jonka tein itse ämpäristä.








Iltapäivällä lähdettiin Saran kanssa kotoa hyvissä ajoin ja selvisimme klinikalle etuajassa. Jouduimme odottamaan melkein kaksi tuntia, kun aikataulut olivat myöhässä. Aloin jo stressaamaan, että ehditäänkö ajoissa tallille, kun kello oli jo kolme ja tunnit alkavat viideltä, kotimatkaankin menee reilu puolituntia ja kiire tulee, kun edessä kuitenkin mahatähystys. Onneksi kolmen jälkeen pääsimme sisään ja sanoimme heti, että tunnin päästä meidän on päästävä lähtemään ja klinikkahenkilökunta ei kyllä enää aikaillut sen jälkeen.

Tähystyksessä ei löytynyt kuin kuolaa ja vaahtoa täynnä oleva maha eli siis sitä samaa mitä tulee litratolkulla suusta pihalle. Kuvasta ei meinannut nähdä mitään, kun vaahtoa oli kokoajan edessä. Saimme kuitenkin varmuuden siitä, että mahahaavaa siellä ei ole eikä myöskään matoja. Vennin maha on nyt vain edellisen mahahaavan myötä niin herkkä, että nuo oireet (kamala kuolaaminen) johtuu siitä. Se sain nyt kuitenkin varmuuden vuoksi lääkekuurin ja saattaa tarvita jatkossakin. Ennen klinikalle lähtöä olin valmistautunut siihen, että mahasta löytyy mahahaava... Tai olin oikeastaan siitä täysin varma. Olin varautunut siihen, että pahimmassa tilanteessa lopetan hevosen, toisiksi pahimmassa tapauksessa myyn sen pihtto-olosuhteisiin puskamopediksi. No nyt voi lopetuksen sulka pois, mutta tuo myyminen vielä mietityttää. Ajattelin nyt kuitenkin vielä katsoa mihin suuntaan tilanne kehittyy. On meinaan totta, että Venni on todella upea vuonohevonen niin luonteeltaan kuin rakenteeltaan eikä tuollaista toista tule ikinä mistään löytämään.

Tänään olen maalannut toimistorakennusta monta tuntia ja näyttää siltä, että saan sen huomenna maalattua loppuun, mikäli ei sada. Toki maalattavaksi jää vielä valkoiset osat eli ikkunanpokat ym, mutta sillä ei ole niin kiire. Tuleva loimikomerokin alkaa näyttämään vähän tyhjemmältä ja hyllyjen rakennus pitäisi aloittaa viikonloppuna.

Kisareissu

Olimme eilen sunnuntaina Niihamassa estekisoissa. Tytöt Erika, Sara, Maria ja Nea olivat tallilla yötä ja he tekivätkin aamutallin ennen seitsemää. Mukaan lähti siis ekassa lastissa Romeo ja Kalle, tytöt olivatkin laittaneet niitä jo tallilla lähtövalmiiksi. Kalle käveli suoraan traikkuun, sillä oli ollut kuljetusongelmia ennen meille tuloa, mutta siinä ei ole ollut nyt juurikaan ongelmia, kun oikea taktiikka on otettu käyttöön. Lähdimme tallilta klo.07.30 ja kisapaikalla olimme kahdeksalta. Romeo oli yllättävän rauhallinen, ehdin varoitella Erikaa, että se saattaa saada p*skahalvauksen kisapaikalla, kun tajuaa mihin pääsee. Se oli kuitenkin jopa rauhallisempi kuin kotona. Kävelin tyttöjen kanssa radan ja Erika pääsikin jo verkkaamaan. Romeo oli edelleen kuin viilipytty ja meni niin nätisti kaikissa askellajeissa. Hypytkin onnistuivat moitteettomasti. Ristikkoluokan ratsastajat saivat taas mahdollisuuden tutustua rataan ponien kanssa noin viiden minuutin ajan. Erika meni radalle Romeon kanssa, siellä olivat myös kaikki muut luokan ratsukot pyörimässä. Kaikki meni hyvin, kunnes kuulutukset alkoivat. Siellä oli jotain vikaa ja se rätisi ihan kauheasti, kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja meidän Romeohan keksi sitä sitten pelätä. Onneksi laitoin sille kotona huput päähän, mutta eivätpä ne näyttäneet auttavan. Se alkoi keulimaan ja pomppimaan kesken kaiken ja tilanne jäi vähän kesken, kun radalta piti poistua. Lähtökohdat suoritukseen aika huonot, kun ponia ei saatu "ruotuun" vaan sai pelleilynsä periksi. Onneksi se alkoi sietämään kuulutuksia vähän paremmin ja rata alkoi hyvin, vaikka heti ennen kakkosestettä Romeo alkoi junnaamaan ja Erika joutui tekemään ylimääräisen voltin. Tästä kertyi 4vp ja matka jatkui hienosti aina kuudennelle esteelle asti, josta poni pääsi pujahtamaan ohi ja tuli toinen "kielto". Tämähän tarkoittaa hylkyä, mutta ratsukko sai jatkaa maaliin asti kaksi viimeistä estettä. Hienosti meni näitä paria mählinkiä lukuunottamatta, nelosesteeltä Romeo sinkosi aika lujaa, onneksi vitonen oli sopivasti samalla linjalla :D

Erika ja Romeo 50-60cm:n verkasta

Seuraavassa luokassa (50-60cm) Erika tsemppasi itsensä ja ponin huippuvireeseen eikä radalla ollut ongelmia. Niitä olisi voinut tulla jo ihan sen takia, mitä väliajalla tapahtui ponin kanssa. Ulkona satoi vettä ja päätimme laittaa Romeon traikkuun, kun se on niin kiltisti siellä. Tällöin ei kenenkään tarvi taluttaa sitä sateessa eikä poni varusteineen kastu. No Romeo oli erimieltä ja vähänpäästä kuulin, kun Erika tuli sanomaan, että Romeon jalka on jotenkin hassusti puomin päällä. Menin katsomaan ja siellähän se kiikkui etupuomin päällä, etujalat puomin ja satulakaapin välissä. Voihan peijoona!! Minä vielä itse sen laitoin kiinni, niin tiukalle, ettei se pääse siinä riekkumaan ja pomppimaan. Se oli saanut toisen narun irti ja näin sai jalkansa pujotettua puomin päälle. Sain ponin nostettua kaviosta ilmaan, mutta en saanut nostettua puomia irti. Aikani yritettyä ja tyttöjenkin hätäännyttyä joku mies kuuli mitä traikussa tapahtuu ja tuli auttamaan. Minä menin traikun välimuovin alta poninpuolelle ja konttasin ponin ali irroittamaan puomia, mutta se ei irronnut. En edes muista miten se lopulta siitä saatiin autettua pois, mutta itse poni siitä räpiköi irti. Huhhuh! Onneksi poni oli rauhallinen eikä juuri moksiskaan tilanteesta, siinäpä tuo olis keikkunut vissiin kauemminkin! Verkassa poni oli ihan normaali ja eikun radalle. Siellä tuo pirulainen pääsi livahtamaan yhdestä esteestä ohi, vieläpä samasta kuin ristikkoluokassakin! No mutta rata oli hieno ja siisti, seuraavia koitoksia odotellessa.

Myös Sara ja Kalle osallistuivat tuohon 50-60cm:iin ja heillä sujui hyvin ja tasaisesti. Kalle oli ehkä hieman hidas avuille, eikä syttynyt ihan täysillä, mutta suoritus oli silti varma ja tasainen. Vaikka muutama puomi kolahti, niin puomit pysyivät kannattimilla ja kotiinviemisiksi parivaljakko sai punavalkoisen ruusukkeen.

Lähdimme ponien kanssa kotiin hyvillämielin. Itse kävin kotona vähän huilailemassa ja syömässä. Iltapäivällä lähdimme uudestaan kisapaikalle, tälläkertaa mukaan napattiin Ressu. Kävelin radan ja se näytti ihan superkivalta. Ressun kanssa kisatessa pitää jo radankävelyssä ottaa huomioon laukkaongelma eli miettiä missä laukan ehtii korjaamaan ja missä voi mennä väärää. Rasittavaa, mutta ongelman kanssa on jo oppinut vähän elämään. Verkkasin Ressun pikkumaneesissa, se oli aika kiva ja otin paljon lävistäjällä laukanvaihtoja yhden raviaskeleen kautta, että saisin sen teräväksi niissä radallakin. Esteverkassa Ressu loikki taas vähän miten sattuu, sellasia jumboloikkia tuttuun tapaan ja verkkakierros oli vieläpä se vaikeampi eli oikea... ja kun se laskeutuu siis aina vasemmassa laukassa niin pienessä tilassa se ei ole kauhean kivaa. Radalle lähdin rennoin fiiliksin, esteet näytti sopivan pieniltä eikä oikeastaan jännittänyt muu kuin se, että saan Ressun liikkumaan. Lähtömerkkiä odottaessani yritin vähän "aiheuttaa paineita" hevoselle, saada sen heräämään siihen, että kohta pitäisi olla vähän säpäkämpi. Lähtömerkin törähdettyä ilmoille nostin laukan ja napautin pari kertaa nopeasti kannuksella, Ressu reipastui heti ja laukka oli aika hyvän tuntuista. Näin askeleet joka esteelle tosi hyvin ja mitään lähestymisongelmia ei ollut. Sain ratsastettua suunnitellut askeleet linjoille ja laukatkin vaihtui hyvin. Hypyt on tuttuun tapaan sellaisia aika isoja, mutta enää ei ole sellaista tunnetta, ettei pysyisi kyydissä. Rasittavaa silti tuo puolen metrin ylihyppääminen joka esteellä... Olen todella tyytyväinen rataan, paremmin ei oikeastaan olisi edes voinut mennä. :)

Tässä vielä tallimme syysvideo, jossa näkyy klippejä myös kisoista. Oli muuten ihan superhyvä uusi pohja Niihamassa!

Kisojen jälkeen saimme tuon parakin siirrettyä naapurin traktorilla tallin etupihalle ja tänään pääsin sitä maalailemaan synkästä säästä huolimatta. Pääsin sopivasti vauhtiin, kun vettä alkoi satamaan niin paljon, ettei maali enää tarttunut peltiseinään ja jouduin jättämään homman kesken. Huomenna jatkan urakkaa! Siitä tulee tosi hieno, nuo töhryt jäi jo hienosti peittoon. Parakista tulee siis punainen.

Tämän illan tuntilaiset lopettelemassa.