Onnistunut klinikkareissu, hihii!! :)

Herraisä mikä helpotus, nyt vaan toivotaan, että paraneminen alkaa hyvin!

Lähdimme klinikalle jännityineinä, Sara oli mukana. Edelleen pelkäsin kaikkea mahdollista, mutta toisaalta oli ihanaa päästä ammattilaisten tutkittavaksi. Veimme Vennin karsinaan ja se oli tosi rauhaton. Pääsimme tutkittavaksi puolentunnin odottelun jälkeen ja eläinlääkäri tutki Venniä. Samalla kerroin oireita ja vastailin lääkärin kysymyksiin. Lopuksi hän kysyi, onko luuliiat etujaloissa olleet Vennillä kauan. Olin ihan että mitääää. Olen kyllä ihmetellyt pahkuroita Vennin säärien sisäpuolilla, mutta ne ovat niin symmetriset, etten osannutkaan kuvitella niiden olevan joku "vika". Venni kiskaisi vasemman etujalan eläinlääkäriltä, kun se nosti Vennin jalkaa. Kerroin lääkärille, että Venni on nyt parin viikon sisään alkanut tekemään tuota ja se on erittäin epänormaalia. Lääkäri paineli vasemman jalan luuliikaa ja Venni hyppäsi pystyyn ja yritti paeta tilanteesta. Kivun lähde oli siis paikallistettu. Oikeassa jalassa oli siis samanlainen pahkura täysin samassa kohtaa, mutta se oli inasen pienempi ja sitä Venni ei aristanut yhtään. Lääkäri kertoi, että luuliika ei ole vakava asia, se aiheuttaa kipua kasvuvaiheessa, mutta kasvun loputtua siitä ei aiheudu kipuja tai muita ongelmia. Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksia. Nappasimme Vennistä raviradalla pari söpöä kuvaa, kun se ihmetteli hiitillä juoksevia ravureita.

Venni ei ontunut vasempaan kierrokseen yhtään, olin jo ihan varma, että nyt kun pitäisi ontua niin se ei onnu. "Onneksi" se ontui toiseen kierrokseen ja eläinlääkäri paikallisti kipeän jalan juuri siksi vasemmaksi etujalaksi, jota Venni ontui ainoastaan ulkojalkana. Sitten teimme tuon vasemman etujalan taivutuskokeet eikä Venni reagoinut niihin mitenkään. Näin saimme suljettua pois nivelongelmat. Matkasimme sisälle ja röntgeniin, jossa Venni oli tosi kiltisti, vaikka sitä ei oltu edes rauhoitettu ollenkaan. Röntgenlaitteet liukuivat kiskoja pitkin Vennin jalkoihin ja hoitajat nappasivat kuvat. Minä olin Vennin turvana painava lyijyliivi päällä. Lopuksi hoitajat kehuivat, kuinka upea vuonis Venni on. Harja on kuulemma todella mahtava ja rakenne hieno. Siihen sitten totesin, että "kiitos teidän klinikan henkilökunnan, tämä hevonen vielä on täällä maan päällä, kun puoli vuotta sitten oli vähän eri ääni kellossa, kun olimme täällä". Toisen hoitajan naama venähti erittäin järkyttyneen näköiseksi, mietin, että mikähän sille tuli. Sitten se tokaisi "siis mitä, onko tämä SE vuonohevonen, siis se jonka maha oli täynnä matoja?!?!" Myhäilin tyytyväisenä, että juuu tämäpä tämä. Hoitaja taivasteli, ettei olisi ikinä tunnistanut samaksi, laihaksi, lihaksettomaksi ja sairaaksi hevoseksi sitä. Lähdin tyytyväisenä röntgenistä uljaan lihaskimppuni kanssa kohti seuraavaa tutkimusta. Eläinlääkäri tutki kuvat tässä välissä ja sanoi, että luuliika oli tässä vasemmassa jalassa aktiivinen ja kasvuvaiheessa, luun pinnalla oli selvästi tulehduksen merkkejä. Hän halusi kuitenkin tutkia ultraäänellä hankositeen sekä muita jänteitä polven luota. Tässävaiheessa pelkäsin, että sieltä löytyy kuitenkin hankkarista jotain ja hevonen on valmista kamaa monttuun. Onneksi kaikki oli täysin normaalit!!

Näytöllä näkyy Vennin hankosidettä, täysin ehjänä luojan kiitos!

Sitten oli tutkimukset ohi ja jäimme odottelemaan tuon luuliian hoito-operaatiota, joka kuulosti aika hurjalta, muttei tosiasiassa näyttänyt kovin pelottavalta. Eli vasemman jalan luuliika kylmäpoltettiin eli siis jäädytettiin jääkylmällä typellä. Rauta, jolla Vennin jalkaan kylmää painettiin, oli -700'C kylmää. Pidin Vennin jalkaa ylhäällä ja lääkäri painoi aina noin minuutin yhtä kohtaa, välillä lisäsi typpeä, että rauta pysyi riittävän kylmänä. Venni rauhoitettiin operaatiota varten, mutta mitään puudutuksia tms se ei jalkaan saanut. Mahtoi tuntua ikävältä! Sara piti huulipuristinta rohkeana hoitajana. Tämän hoidon tarkoituksena on pysäyttää luun kasvu, jonka jälkeen kasvu loppuu ja kipua ei enää tule.

Venni kännissä, odottaa operaatiota

Kylmäpoltettu jalka

Lähdimme kohti kotia, kun ponin känni oli hieman laantunut. Olimme erittäin helpottuneita ja tyytyväisiä. Venni oli reipas potilas ja nyt jatkamme parantelua kotona. Ohjeeksi saimme kävellä 14vrk, jonka jälkeen pari viikkoa hölkkää. Kuukauden päästä tulisi olla sitten jo normaalissa liikunnassa ilman mitään oireita. Venni sai viikon tulehduskipulääkekuurin. Lisäksi kääre pitää vaihtaa joka päivä viikon ajan. Tämä ilta piti olla karsinalevossa, mutta arvatkaas oliko meillä karsinat siinä kunnossa, että sinne olisi voinut ponia laittaa? Hmm, olkipelletit olivat vielä peräkärryssä, peräkärry iskällä ja iskä jossain. Venni ei saanut myöskään syödä rauhoituksen takia pariin tuntiin, eli en voinut laittaa sitä myöskään tarhaan, koska siellä kasvoi ruohoa. Siispä sain loistoidean lohkaista laitumen kulmasta karsinankokoisen alueen, jossa ei kasva ruohoa. Venni seisoi neljä tuntia kuin tatti paikallaan ja pysyi rauhallisena. Karsinassa se olisi varmasti vain pyörinyt ympyrää.

Venni pikkulohkossaan, Prinssi tuli nukkumaan potilaan viereen ja Pinni pitää vahtia.

Olkipellettisäkit tallin ovilla

Tältä näytti olkipelletit karsinassa! Potilaan jalatkin päässeet kuvaan.

Pelletit olivat ihan mahtavia! Ne tekee tallista niin valoisan ja siistin. Hepat jäivät nyt ekaa kertaa talliin yöksi ja huomenna ne pääsevät tarhoihin, myös Venni. Ponit vähän maisteli pellettejä, Nalle ja Rommi eniten, toivotaan etteivät saa ähkyä. Venni söi vähän niitä, Ressu ei ollenkaan. Kalle maistoi ja oli huuli pystyssä eikä pystynyt syömään enää edes heiniä. Oli vissiin vähän pahanmakuista! Pinni ja Prinssi on vielä ulkona, Prinssi lähtee ensiviikon lauantaina pihattoon. Toisaalta haikeeta, mutta se on parasta sille. Pinni siirtyy sitten talliin, mielenkiintoista nähdä mitä se sanoo vieroituksesta, kun ennen on saanut itse vieroittaa varsat noin vuoden ikäisenä.