Saappaat repesi ja veri lensi

Taas on sattunut ja tapahtunut näillä suunnilla parin päivän aikana! Maanantaiaamuna lähdin Agrimarkettiin ostamaan Vennille ja Ressulle biotiinia, että kaviot kasvaisivat paremmin. Ostin Vennille myös kärpäshupun, koska sen silmäkulmassa on haava, joka ei meinaa kärpästen takia parantua. Sen jälkeen tein tallilla uusia laitumia, kun edelliset olivat tyhjiä. Ajattelin laittaa taas meidän neljä ruunapoikaa samaan laitumeen (siis Vennin, Ressun, Rommin ja Nallen). Alku sujui hienosti, mutta yhtäkkiä Ressulla kilahti ja se alkoi aivan hulluna jahtaamaan shettiksiä. En ole nähnyt Ressua ikinä vihasena, enkä voinut uskoa näkemääni. Katselin tilannetta vierestä, kunnes otin Ressun pois. Mietin hetken mitä teen, mutta sitten ajattelin vielä kokeilla jos se olikin jotain alkukakkeutta. Tässä välissä oli kuitenkin tunnit ja tilanne rauhoittui. No sitten huomasimme, että Vennin takakenkä oli irronnut, jouduin taas kengityshommiin. Kunnon verinen ruhjekin oli sen jalan kannalla, Ressu siis sinkoillessaan taas astunut Vennin kannoille ja polkassut kengän pois ja haavan jalkaan. Helvetin kaakki! Vennin kavion laatu on niin surkea, että en uskaltanut lyödä kenkää kiinni kuin neljällä naulalla, etten tee turhia reikiä, kun kengittäjä tulee loppuviikosta kuitenkin laittamaan lyömäni kengät paremmin.

Ratsastusten jälkeen jatkoimme kokeilua ja laitoimme kaikki ruunat laitumelle. Taas kävi samoin eli Ressu ampaisi täyttä laukkaa ponien perään. Ponit pääsi sukkelasti aina pois alta ja Ressu oli niin kankea, ettei se niitä kiinni saanut. Sitten se pääsi kerran Rommin kannoille ja Rommi pukitti ja osui Ressua turpaan. Minä lähestulkoon hurrasin portilla, kun joku antoi sille takaisin. Ressu jättäytyi heti ja lopetti jahtaamisen, jes! Tällöin hurratessani en tiennyt mitä todella tapahtui ja vaikeudet olivat valmiita alkamaan...

Tilanteen rauhoituttua ja Ressun saatua köniin, menin antamaan väkirehuja sille ja Vennille. Ressu oli outo ja nosteli ylähuultaan, ihankuin olisi haistellut jotain. Olin ihan varma, että sillä on puhjennut orimaiset luonteenpiirteet esiin ja haistelee tammoja tms, muutenkin käyttäytyi niin oudosti, s eon aina rakastanut muita heppoja, eikä ikinä tekisi kellekään pahaa. Se kuitenkin söi kauroja ja vähänväliä nosteli huultaan. Sitten se yhtäkkiä lopetti syömisen, muuttui levottomaksi ja alkoi kuolaamaan. Pelkäsin jo tässävaiheessa, että oli ahmaissut ruuat ja ruokatorveen oli tullut tukos (niinkuin Pirpanalle tuli noin kuukausi sitten). Odottelin vielä hetken, sillä tiesin seuraavien oireiden olevan "tukehtumiskuoleman tekemistä", yskimistä ja armotonta kuolaamista / räkimistä. No niinhän siinä kävi, soitin heti päivystykseen ja onnekseni ystävämme Sainio (meidän oma ihana kunnaneläinlääkärimme) vastasi puhelimeen. Hän lähti heti ajamaan meille ja minä otin Ressun talliin. Tässä videoo odottelusta:

Sainio saapui noin vartin päästä, Ressu oli kokoajan tuollainen mitä videoissa näkyi, lisäksi yski kamalasti ja räkää tuli välillä kuin saavista kaatamalla. Hevonen oli tuskainen ja hikosi, mutta itse olin vain rauhalinen ja rauhoittelin hevosta, sillä tiesin ettei kyse ole kriittisestä tilasta ja itse en voi asiaa mitenkään helpottaa. Aloitimme heti letkuttamaan Ressua, ensin ilman rauhoitusta, mutta jossain vaiheessa Ressu keksi, ettei idea olekaan hyvä, niin sitten annettiin vähän rauhoitusta. Olimme molemmat vähän sormi suussa eläinlääkärin kanssa, kun tukos ei meinannut aueta ja lisäkäsiä ei ollut. Siispä minä työnsin letkua ja pidin hevosta, eläinlääkäri hoiti letkun toisenpään. Tunnin urakan jälkeen letkusta alkoi tulemaan kauraa ja kivennäismössöä,  letku meni kokoajan tukkoon ja jouduimme monta kertaa ottamaan letkun pihalle ja aloittamaan alusta. Koko lattia oli aivan räässä, sitä tuli varmaan yhteensä kolmisen litraa... Aikas namia, se oli sellaista keltaista paksua limaa. Meinasin pari kertaa liukastua siihen crocseillani. Räkää oli meidän molempien vaatteissa, minun varpaidenvälissä ja naamassa. Noh, kun tukos lopulta aukesi, niin kuolaaminen ja rään valuminen loppui. Sitten tulikin jo verta solkenaan tähän tapaan:

Eläinlääkäri lähti ja lohdutti minua, että verta voi tulla tunninkin verran. Laitoin suosilla saavin Ressun turvan alle ja sitä valuikin sinne jokunen litra, ennenkuin verenvuoto tyrehtyi. Talli muistutti ennemmin teurastamoa kuin hevostallia. Seuraava ongelma oli se, ettei Ressu saanut syödä ja meillä on karsinat tyhjennetty. Onneksi olin säästänyt kottikärryllisen turvetta ja jaoin ne kahteen karsinaan, Venni piti ottaa kanssa sisälle Ressun seuraksi, muuten Ressu olisi seonnut. Sinne jäivät tyytyväisenä nukkumaan, Venni sai heiniä yöpalaksi ja minä lähdin kotiin räkäisenä ja verisenä. Oli ihanaa päästä suihkuun! Harmittaa, kun jäi olympialaisten maasto-osuus näkemättä TV:stä...

No tänäaamuna menin talliin yhdeksän aikaan. Ressu oli herännyt jo hyvin ja Venni hieman hermostuneena ihmetteli karsinassa. En voinut päästää niitä ulos, koska Ressun hampaat piti tutkia ennen ruuan antamista. Tässä vaiheessa vielä elimme siinä uskossa, että Rommin potkusta johtuen Ressulla on hampaita rikki ja siksi syöminen ei onnistunut. Päässäni virtasi kysymyskiä: "Onkohan hevosille tekohampaita" ja "kuinkahan pian saamme ajan klinikalle"... ja tärkein ajatus: "Onneksi on kunnon vakuutus!!". Eläinlääkäri tuli klo.11 (hän oli sopinut Kallen omistajien kanssa sattumalta ajan vakuutustarkistukselle) ja sen jälkeen Sainio kurkkasi Ressun suuhun. Ressu luuli saavansa taas letkun nenäänsä, eikä se olut kovin yhteistyöhaluinen. Lopulta suuhun näkyi ja hampaat näytti olevan ehjät. Sen sijaan yläetuhampaiden ikenissä oli iso mustelma ja siksi Ressu nosteli huultansa, kun kavio oli osunut siihen. Kivusta johtuen se oli sitten pureskellut huonosti ja tästä syystä aiheutui ruokatorven tukos. Jaoin nyt suosilla laitumen puoliksi ja päästin Ressun ja Vennin laiduntamaan kahdestaan. Tosin epäilen, ettei Ressu olisi enää uskaltanut pikkuponeja ajaa, sen verran nolona se vilkuili aidan toisella puolella päällisteleviä pikkuponeja. Kauratkin meni hyvin alas ilman tukoksia, vähän varovaisesti se silti ruokiaan naposteli. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :)

Tänään piti olla se maastoestevalmennus Ressun kanssa, mutta se nyt tietysti jäi väliin. Menin sinne sen sijaan Vennillä alkeisryhmään harjoittelemaan kaikista helpoimpia maastoesteitä. Vähän epäilin, että mitä siitä tulee, mutta Venniä kehuttiin valmentajan ja yleisön toimesta hirvittävästi. Se on kuulemma hyvärakenteinen, sillä on kaunis pää ja erityisen hieno ja terävä hyppy! Olin niin ylpeä pikkuponiinistani, jonka luulin kompastuvan joka esteeseen. Ongelmana meillä on Vennin kanssa ollut innostuksen puute esteillä, tai ennemmin imu esteelle voisi olla parempi. Tänään siitä ei ollut pulaa! Odottaessamme vuoroa esteelle, Venni steppasi ja yritti päästä lähestymään estettä. Lisäksi se tarjosi laukkaa ravilähestymisissä, mikä on erittäin harvinaista. Laukatkin siis nousi hyvin silloin kuin piti. Yhdellekään esteelle Venni ei kieltänyt, haudalle se tökkäsi kerran ja itse lensin kaulalle, mutta se hyppäsi siitä paikaltaan hyvin yli. Menimme mm. tukkeja, kuiva- ja vesihautoja, vesiestettä, ylös- ja alashyppyjä sekä muutamaa vähän isompaa kiinteää estettä. Täydellinen valmennus, vaikka jouduimme käymään tallissa nappaamassa yhden kengän pois kesken valmennuksen. Se minun neljällä naulalla kiinnittämäni kenkä irtosi osittain yhdellä esteellä ja se otettiin nyt kokonaan pois.

Kotiin päästyäni oli taas saapasongelma. Vetoketju oli mennyt sunnuntain kisojen aikana vähän rikki, eikä vetskari meinannut aueta. Sain saappaan kuitenkin silloin auki ja tänää vieläpä kiinni, mutta äsken olikin vaikeampaa saada auki ja nyt on varmaan pakko luovuttaa. Ne ovat kuitenkin sen verran halvat, ettei niitä kannata korjauttaa. Huomenna saan uudet, toivottavassti ovat sopivat, kun ostan ilman sovitusta!

Ainiin juttelin tänään tuolla valmennuksessa niistä kenttäkisoista lisää, vaikka s-postilla jo valmentaja sanoikin, että ehdottomasti voidaan osallistua seuramme kenttäkisojen harrasteluokkaan. Ja sinne nyt tähdätään, vaikkei täään päästykään treenaamaan. Kvaalitkin on jo hoidettu rataesteissä, ei tarvitse sitä murehtia. Nyt vaan kuulemma treeni päälle! :) Tässä vielä kuvia siirtotallista, joka tulee meille alkutalvesta!

Bannerikilpailuun osallistujille tiedoksi: Blogin leveys on 1040 pikseliä, muttei se niin tarkkaa ole ;)

Kisaviikonloppu

Perjantaina olin siellä estevalmennuksessa, en ollut aiemmin ollut kyseisen valmentajan tunneilla eli en tiennyt yhtään millainen tyyppi tuntia piti. Minun lisäkseni tunnilla oli kolme muutakin ratsukkoa. Valmentaja osoittautui mukavaksi, mutta sopivan napakaksi. Menimme aivan älyttömän pitkän alkuverkan, laukkasimme jonkun 15 minuuttia putkeen ilman mitään taukoa... auringonpaahteessa. Luulin, että Ressu saa sydänkohtauksen, mutta loppujenlopuksi oli hyvä laittaa heppa oikeasti hommiin. Se oli aivan läpimärkä sen jälkeen! Menimme siis ympyrällä temponvaihteluita laukassa, välillä päästimme jalustimet irti ja sitten taas otimme ne takaisin. Se oli senkin takia hyvä harjoitus, että kisoissakin ne löytää sitten helpommin takaisin, jos sattuu irtoamaan. Välillä otimme spurtteja kenttää ympäri ja taas kokosimme laukkaa ympyrällä. Tämä oli oikeasti raskasta, valmentajakin sääli minua kommenteista päätellen: "Tiiedän et tää on rankkaa kun sulla on noin iso ja hidaslaukkanen hevonen". Olin varmaan ihan punainen, siinä piti todenteolla ratsastaa!!

Laukkarääkkiä

Sitten aloimme hyppäämään! Tulimme aluksi pientä estettä, jonka edessä oli kaksi laukka-puomia innariväleillä. Sen jälkeen tulimme esteitä kolmikaarisella, jolloin piti aina laukan vaihtua esteiden päällä. Ressun kanssa laukat olivat ongelmia taas vaihteeksi siihen oikeaan kierrokseen, mutta siitä ei kauheasti kannata ottaa lisästressiä, kun asia korjaantuu varmasti rutiinilla. Sitten aloimme tulemaan viiden laukka-askeleen kaarevaa linjaa, siinä ei oikeastaan ollut ongelmia. Lopuksi tulimme ratapätkää, jossa oli yhdistettynä kaikki nämä kolme tehtävää. Ressulla alkoi väsymys painaa tässäkohtaa, mutta muuten rankka alku ei tuntunut hevosessa, vaikka olin aivan varma, ettei se jaksa yhtään mitään! Lopuksi valmentaja sanoi vinkeiksi, että hevonen täytyy pitää paremmin hereillä puolipidätteiden avulla... Ja kehui, että Ressu on hieno ratsu. Valmennuksesta jäi ainakin semmoinen olo, että jotain tuli tehtyä. Hiki oli pinnassa ja mukavaakin oli. Tietty tunti oli ihan erityyppinen kuin Annan... ja kaipuu Annan tunneille on kova. Huonona mieleen tästä valmennuksesta jäi vähän turhan suuri ryhmäkoko, kun olen tottunut yksityistuneihin tai kahden ratsukon tunteihin. Ja estekorkeus oli melko pieni, Annan kanssa kun on menty metriä ja nyt puksutettiin 70-90cm:n esteitä.. Eli en tiedä mitä teen, käyn varmaan vielä jonkun kolmannen estetunnilla kokeilemassa niin saa vähän vielä vertailukohtia..

Lauantai-aamuna lähdimme Vennin ja Nallen kanssa kisoihin Wääksyyn. Suvi tuli elämänsä ensimmäisiin kisoihin Nallella ja Sara tuli Vennin kanssa kokeilemaan tuota vähän "isompaa" luokkaa (50-60cm). Molemmat keräsivät radalta 4vp, Suvilla tuli ajatuskatkos ja joutui tekemään ylimääräisen voltin, Venni taas kolautti yhden puomin alas. Olen molemmista tytöistä silti erittäin ylpeä, sillä molemmat menivät todella hienosti radat alusta loppuun. Molemmat laukkasivat riittävästi eteen, laukat vaihtuivat hyvin, suurinosa hypyistä onnistui tyylipuhtaasti ja vieläpä molemmat tulivat radalta hymyssäsuin. Hyvä "ässät"!! :)

Valitettavasti ei ole kuin pari kuvaa verkasta, koska otin videolle verkkahypyt ja radat. Seuraavassa vdeossa varmasti pätkiä näistäkin kisoista.

Sara ja Venni verkassa, este näköpiirissä!

 Tänään olikin vuorossa koulukisat Ressun kanssa. Lähdin sinne hyvillä mielin, kun Ressu on nyt toiminut aika kivasti. Alku oli erittäin mielenkiintoinen, sillä hakiessani Ressua laitumelta huomasin sen kengän irronneen. Näin kyllä jo eilen illalla, että se oli vähän vinossa ja osittain pois paikoiltaan, mutta luulin sen pysyvän yhden yön. En sitten edes löytänyt kenkää mistään, vaikka kiertelin laitumella. Katselin kellosta, että aikaa oli 25 minuuttia suunniteltuun auton starttaamiseen. Aloin penkomaan roskiksesta käytettyä etukenkää ja onneksi sellaisen sieltä löysin. Kavion sisäsyrjä oli lohjennut mukavasti, mutta otin silti vasaran ja nauloja ja aloin hommiin valkoiset kisakuteet päällä. Hevonen oli jo seistessä ihan hiessä, ilma oli todella kuuma ja hiostava. Valuin hikeä ja hakkasin kenkää kiinni kavioon. Sisäsyrjällekin sain kaksi naulaa, toisen ihan varpaalle ja toisen lähemmäs kantaa. Niiden välistä olikin sitten niin iso pala pois, ettei saanut naulattua. Aikaa meni 10 minuuttia ja äkkiä varusteet päälle ja polle traikkuun. Perillä oltiin ajoissa ja jouduin soittamaan kotiin, että joku lähtee tuomaan mulle kisa t-paitaa, koska takkia ei voinut päälle laittaa siinä kuumuudessa. Verkassa Ressu oli ihan kiva, mutta nahkea. Lämpötila oli noin +27'c eli se selittänee paljon. Otin aika kevyen ja nopean veryttelyn, vaikka maneesissa olikin siedettävä lämpötila. Pääsin aika pian valmistautuun ulos ja radalle lähdin ilman pienintäkään jännitystä. Ressu tuli hyvin raviosuudet, ensimmäistä kertaa lisäyksessä oli lisäyksen makua. Laukannostot tuli vähän jäljessä, kun unohdin vähän valmistella... taas kerran! Laukka oli muutenkin tahmeaa... Keskikäynti oli mielestäni parasta, mitä olen esittänyt Ressun kanssa, se oikeasti liikkui pohkeesta eteen ja siirtymiset tapahtui ajallaan. Odotin prosenteiksi jotain 60% luokkaa... Arvostelupapereista selvisi kuitenkin se, että tämä oli meidän pohjanoteeraus :D Ja sehän piristi mun mieltä, ja paskat!! Viimeinenkin innostus kouluratsastuksesta rupee hiipumaan, kun tuntuu, että tuomareilta sataa pelkkää negatiivista. "Lisäyksessä ei eroa" / "Keskikäynti laiskaa"  PLAAH! Pitäkööt kouluratsastuksensa, saatiin 53,4%, surkeimmat prosentit ikinä. Ainut kehuminen papereissa oli lopputervehdys, olivat varmaan niin onnellisia, kun pääsivät meistä eroon...

Viimehetken taivutteljua ennen lähtömerkkiä

Kotona letkutin Ressun kylmällä vedellä ja päästin laitumelle. Otin sitten Vennin ja ratsastin sen heti perään (kisavaatteilla). Kokeilin piruuttani sillä Ressun koulusatulaa, niillä on yhteinen tuo Wintecin yleissatulakin. Se on siis Vennin satulana, mutta hyppään sillä Ressulla. Koulusatula oli oikein passeli myös Vennille, eli sillä voi sitten koulukisoihin mennä sillä. Venni oli ihan kiva, se on vain vähän sekaisin, kun sillä menee niin moni :// Se on hieman epätasainen vielä edestä. Yritän saada vaan tasaisella tuntumalla sitä ratsastettua, siitä tulee vielä niin hyvä!!

Kiitos Saralle kuvista!! :)





Bannerikilpailuun voi vielä osallistua!!

Nyt lisää osallistujia mukaan, että saadaan kunnon kilpailu aikaiseksi.

Voittaja selviää sunnuntaina, äänestys käynnistyy luultavasti pari päivää ennen sitä.

Bannerikilpailu!

Nyt kaikki bannerintekijät huomio! Osallistu kilpailuun tekemällä uusi banneri "Elämää Suskun tallilla" - blogiin. Kaikki bannerit julkaistaan blogissa, joista muut lukijat saavat äänestää parhaat. Eniten ääniä saaneista valitsen itse voittajan ja palkinnoksi tietysti voittajan banneri pääsee paraatipaikalle eli se vaihdetaan nykyisen bannerin tilalle.


Tässä vaatimukset:

- Bannerissa tulee esiintyä kuvia, jotka kuvaavat tallimme elämää. Kuvien tulisi olla iloisia, monipuolisia ja hyvälaatuisia. Kuvia saa kopioida tästä ja edellisestä blogista, mutta vain tähän käyttöön! (edellinen blogi: www.suskuntalli.blogspot.com)

- Värisävyllä ei väliä, muokkaan tausta sitten sen mukaan. Ei mielellään kirkkaita värejä eikä mustaa tai valkoista, jotain niiden väliltä.

- Otsikko tulisi sijoittaa selvin kirjaimin banneriin (ei mitään epäselvää kaunotöherrystä)

- Bannerin tekijä voi laittaa oman nimen tai nimimerkin pienellä johonkin reunaan




Kaikki rohkeasti mukaan!!


Valmiit bannerit voi lähettää s-postiin: suskuuuu@hotmail.com

Syttynyt kipinä maastoesteisiin...

Plaah, nyt tässä kävi juuri niinkuin pelkäsinkin. Ne viimeviikon maastoestetreenit sytytti minussa hulluuden kipinän. Ilmottautuminen seuraavaan valmennukseen lähti juuri ja olen tässä selaillut kuvia viimevuoden kenttäkisoista täältä Kangasalta. Esteet eivät näytä ollenkaan hullummilta... Yritän pitää itseni pois tuollaisista kisoista, mutta kerrankin alla olisi hevonen, joka edes 50%:n todennäköisyydellä pääsee esteen paremmalle puolelle, loppu riippuukiin minusta itsestä... Mutta olen aina sanonut, että maastoesteet ovat hullujen hommaa, en ikinä menisi hyppäämään niitä. Niissä voi tappaa itsensä tai hevosensa, mutta aika moni sieltä hengissä selviää. :D Kyselin nyt hieman asiaa valmentajalta, saa nähdä mitä hän vastaa, saadaanko meidät koutsattua kuukauden aikana siihen kuntoon, että uskaltaisi startata syksyn kenttäkisoissa.



Nyt asiaan, eli viimekertaiseen valmennukseen. Aloitimme treenauksen ihan yksinkertaisesti käynnissä ja ravissa joka esteelle. Kaikkia tulimme myös laukassa ja se oli ehdottomasti Ressulle paras askellaji. Ravissa se meinasi kompastua esteeseen, koska ei jaksanut nostaa jalkolana riittävästi. Sitten se säikäytti minut lompsimalla ravissa haudan yli (vain yksi jalka päätyi hautaan), se oli kamala tunne kun heppa "putosi alta". Laukassa oli heti terävyyttä hypyissä, eikä ongelmaa ollut. Ressu hyppää kaiken aina hirvittävällä ilmavaralla, mutta ravissa yrittää kaikesta vain kömpiä läpi. Ainut este, mitä Ressu edes vähän ihmetteli, oli vesi. Muille esteille se ei korviaan lotkauttanut.

Alashyppy

Vesihauta

Huomenna menen Ressun kanssa Heiskasen koulutunnille Tavelaan. Perjantaina menen kokeilemaan Pauliina Hukkasen estevalmennukseen, kun Anna asuu niin kaukana, ettei se varmaan enää ehdi meitä valmentaa. Kurjaa, koska pidin Annan valmennuksista... Mutta mennään katsomaan millaisia tunteja Pauliina pitää, kun pakko on joillekin estetunneille päästä, muuten me poljetaan paikallaan kokoajan. Sunnuntaina on koulukisat Parvelassa, joissa menen varmaan nyt viimeistä kertaa HeC:n... Juu naurakaa vaan :) Hyvä syy, koska heB oli pitkällä radalla, muistaakseni, eli en semmoiseen luokkaan halua mennä vielä. Seuraava maastoestevalmennus on ensitiistaina.


Nyt on tallilla käynyt paljon pikkutyttöjä, ei oikeastaan mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Kalle on kotiutunut hyvin, hauska huomata kuinka se on ihan erilainen kuin Venni. Kalle suloisempi ja ponimaisempi rakenteeltaan, Venni on pitkäjalkaisempi ja enemmän hevosmallinen pakkaus. Kalle on myös jästipäisempi Venniä, tai oikeastaan Vennillä ei ole omaa tahtoa yhtään verrattuna uuteen lajikumppaniinsa. Venni menee sinne minne ihminen pyytää, kävelee perässä ja alistuu ihmisen käskyille. Kalle sen sijaan käyttää tilaisuuden hyväkseen heti, kun on mahdollista. Se saattaa ampaista taluttajalta muualle, koska sitä ei välttämättä kiinnosta olla juuri silloin siinä, kun muualla on herkullisia ruokatupsuja :) Heh, eihän sitä tyttöjä saa liian helpolla päästää!!

Kalle matkalla laitumelle, toistaiseksi hallinnassa :D

Odotan ihan mielettömästi, että pääsen ratsastamaan Vennillä, muttakun se on niin kiireinen poni, etten itse raaski enää kiusata sitä tunnin tai vuokraajan ratsastuksen jälkeen. Tänäänkin serkkutytöt ratsastivat sillä tunnin, sen jälkeen se meni vielä tunnilla. Huomenna sama homma, perjantaina Sara ratsastaa sillä, lauantaina Sara menee sillä kisoihin ja sunnuntainakaan ei voi kovin rankasti mennä... Mutta silloin varmaan sillä menen kevyesti :) Ja Vennille tulee kengittäjä huomenna, kun se polkasi kengän irti itseltään tänään, argh!!


Tässä vielä vähän kesäfiilistelyjä loppuun:

SUPER-Venni!

Pahoittelen heti aluksi, että tulen hehkuttamaan kuinka ihana poniini mulla on! En vaan voi sille mitään, mutta se on nyt toiminut joka lajissa aivan huipusti ja ylittänyt itsensä (ja meidät) todella!

Tiistaina tosiaan juoksutin Venninkin kunnon sivuohjilla. Heiskanen suositteli Vennin kanssa etenemistä maastakäsittelyn kautta ja suositteli ottamaan yhteyttä erääseen minullekin tuttuun henkilöön. Ideana olisi siis saada Venni rentoutumaan ratsastaessa. Tarkoitus oli soittaa tuolle tyypille, mutta aloin miettimään, että mitä hemmettiä maksan ulkopuolisille, kun Heiskanen ei varmasti tiedä, etten itsekään noissa hommissa täysin kädetön ole. Siispä aloin muistelemaan aikoja Rockyn kanssa, jolloin näitä asioita tankattiin valmentajan johdolla sen kanssa. Laitoin taas tänään vikellysyvön Vennille, otin liinan, kumpparit ja juoksutusraipan valmiiksi kentänlaidalle. Aloitin kuitenkin ihan vain taluttamalla ponia kentällä. Venni ymmärsi taas hienosti, että taluttajan pysähtyessä tulee senkin pysähtyä. Se myös väisti, seurasi ja peruutti hyvin. Kaiken A ja O näissä kaikissa harjoituksissa oli se, että ponin tuli kulkea rentona kokoajan vieressäni, mitä ikinä siltä pyysinkään. Se ei saanut nostaa päätään taivaisiin tai keskittyä muualle. Jos näin kuitenkin kävi, niin pieni paine liinassa (joka kulki kuolainrenkaiden läpi niskan yli) kertoi heti hevoselle, ettei pää nouse "ihmisen yläpuolelle". Tätä muistuttelin ponille aina välillä ja se muistikin sen aivan superpienestä "pidätteestä" eli liinan kiristyksestä. Kehuin valtavasti, kun sain Vennin keskittymisen itseeni.

Seuraavaksi laitoin Vennille kumpparit, melko löysälle. Lähdin pyytämään sitä ympyrälle, ensin ihan pienelle, jotta saan kontrolloitua sen paremmin. Ja yllätyksekseni kumpparit olivat aivan löysänä ja poni kulki rentona ja venytti turpaansa maata kohti. Tämä oli tavoite, jonka Venni täytti heti ensimmäisillä käyniaskeleilla. Se ei vastustanut kumppareiden painetta ollenkaan eikä nostanu päätä taivaisiin. Ravissakin toimi hienosti molempiin suuntiin. Sitten otin vyön, kumpparit ja liinan pois ja kokeilin selästä. Otin ohjat tuntumalle ja ratsastin käyntiä ihan normaalisti eteen, aivan kuten teen esimerkiksi Ressun selässä. Olin aivan häkeltynyt, kun poni ei nostanut päätän ylös, vaan taipui kaulastaan hienosti. Olin aivan ällikällä lyöty ja fiilistelin kentällä pikkuponini selässä. Toimi myös ravissa, kehuin valtavasti ja maltoin mieleni.... eli jätin siihen. Siis ihan uskomatonta, en voi vielläkään uskoa, että meidän kirahvi myötäsi niskastaan, se oli niin jäykkä, että kuvittelin sen olevan pahasti jumissa. Tämä suureksi kuviteltu ongelma purkautui riittävällä määrällä kärsivällisyyttä ja oikeanlaista käsittelyä. Suosittelen maastakäsintyöskentelyä kaikille, ihan valmentajan johdolla! Olen ihan täpinöissäni, mutta huomenna Venni saa pitää vapaapäivän ja vähän sulatella asiaa. Maanantaina alkaakin tunnit, mutta yritän niiden lisäksi mennä hepoilla itsekin aina aamupäivisin.

Mutta eipä siinä vielä kaikki! Perjantaina kävin pitämässä Saralle tuntia Tavelassa, kun se hyppäsi Vennillä ensiviikon kisoja varten. Venni oli taas tosi hyvä ja ainoat ongelmat olivat sarjalla, nekin hieman ratsastajasta johtuvia, kun tuli vähän vinoja lähestymisiä. Kokeilimme myös vesimattoa, sekä sateenkaariestettä, joita Venni ei edes kytännyt. Lopuksi Sara ja Venni tulivat 90cm estettä ilman pienintäkään ongelmaa. :)

Uimassa torstaina Saran ja Rommin kanssa! (c) Elina Mäkelä

Pohtis 7.7 (c) Mirella Ruotsalainen

Pohtis 7.7 (c) Minna Harmaala

Pohtis 7.7, 90cm (c) Minna Harmaala

Maastoestevalmennuksesta seuraavassa postauksessa, kun unohdin lisätä kuvat koneelle ja siinä menee aikaa. Mutta hengissä siis ollaan, tavoite saavutettu! :D

Kouluratatreeniä ym

Meillä oli tiistaina Heiskasen kouluvalmennus Pohtiksella. Sara oli taas Vennillä ja minä Ressulla. Aiheena oli taas kouluaitojen sisällä ratsastus, rakensimmekin ennen valmennusta aidat paikoilleen, jotta saimme harjoitella niiden sisäpuolella. Rakennus oli kova urakka parin ihmisen voimin ja olo oli ihan nuutunut jo ennen valmennusta. Omat saappaat ja vaatteet olivat ihan kuraiset... Ajattelin kuitenkin tästä olevan hyötyä Vennille, joka ei ole ikinä nähnytkään kouluaitoja, Ressun kanssahan ne nyt ovat jo tuttu juttu ja meille ne eivät olisi olleet välttämättömät. Pohja oli aivan kamala, emmekä ottaneet edes laukkaa koko tunnilla... onneksi! Ressu varoi pohjaa, koska se oli tosi liukas, volteilla ja kaarteissa oli todella jännittynyt eikä taipunut kunnolla. Venniä ei kauheasti pohja haitannut, se puksutti menemään reippaasti. Sillä oli ekaa kertaa tuo remonttiturpis käytössä ja se todettiin hyväksi! Venni reagoi nyt hieman paremmin pidätteisiin ja on tasaisempi edestä. Kysyin tunnin loputtua Heiskaselta, että miten minun kannattaisi Vennin kanssa edetä koulutuksessa ja mitä siltä uskaltaa tässävaiheessa vaatia. Kysyin myös, että onko normaalia, kun Venni ei myötää ollenkaan kaulastaan tai niskastaan. Se on kuulemma normaalia tuollaisella "pötkylä"-hevosella, kehoitti tekemään paljon töitä maastakäsin. Olenkin sitä kumppareilla juoksuttanut, mutta Vennillä on niin kovat voimat ja päättäväinen asenne, ettei se laske päätään senttiäkään, vaikka painetta tulisikin kumppareiden johdosta. Eipä ole tällainen polle vielä vastaan ikinä kävellyt. Minua itseäni häiritsee, kun Venni menee niin jännittyneen näköisesti, olisi todella hyvä saada se rentoutumaan, jotta saisimme selkälihaksetkin paremmin käyttöön...

Keskiviikkona olikin tuo Kallen hakureissu, josta kerroinkin jo edellisellä kerralla. Sara liikutti Ressun ja Vennin silloin.

Tänään torstaina Maria ja Nea, Kallen uudet omistajat, tulivat ratsastamaan uudella ponillaan. He pyysivät minua auttamaan ja neuvomaan ensimmäisellä ratsastuskerralla. Olin yllättynyt, kuinka he pärjäsivät ponin kanssa todella hienosti, pienempikin tyttö sai Kallen menemään erittäin  reippaasti ja laukatkin nousi hienosti. Lupaavalta näyttää! :)

Meille kuoriutui pari päivää sitten kananpoikanen "Tipukka". Se on söpö :) 

Venni nukkuu

Ressu ja Venni kengitettiin tänään, kelpaa taas kipitellä uusilla kengillä. Juoksutin myös molemmat, laitoin ihan muina miehinä Vennillekin kunnon sivuohjat ja alkutaistelun jälkeen se jopa myötäsi hieman ja kehuin ponia valtavasti, sen maailma avartui kummasti ja oli tyytyväisen näköinen. Lopuksi lähdimme vielä Vennillä ja Rommilla rannalle uittamaan poneja. Kuvia tulee myööhemmin, kun saan ne kuvaajalta. Pinniäkin kävi tänään ensimmäiset ostajaehdokkaat katsomassa, huomenna tulee seuraavat. Sitä on kyselty tosi paljon... Onhan se nyt aika ihana :) Huomenna edessä maastoestetreenit Ressun ja Rommin kanssa, kääks!! Täytyy kaivaa turvaliivi esille, viimeksi ratsastanut se päällä, kun olin 11v.... Hyvin mahtuu päälle vielläkin :D Siitä lisää seuraavalla kerralla!

Carlo the King ja uudet seikkailut

Huhheijjaa poijat ja tytöt, tänään on tanner (ja Pirpana-hepan takapuoli) tömissyt. Kalle saapui Kangasalle ja päivä on ollut melkoisen jännittävä Niemisen perheelle, joka tämän ihanuuden sai ensimmäiseksi omaksi hepakseen.


Lähdimme aamulla klo.7 tallilta, kun Niemiset tulivat hakemaan minua tallilta. Matkamme tökkäili pitkin alkumatkaa, kun traikun ja auton välisessä sähköpistokkeessa oli kosketushäiriö ja traikun valot vilkkuivat kuin joulukuusi. Mikko the Mac Gyver korjasi ongelman pyykkinarulla, jolla virittelimme pistokkeen kiinni takakonttiin, jolloin pistoke pysyi paikallaan. Ne loistivat hienosti loppuun asti! Aikas nerokasta! Matkaa oli melkein 300km per suunta ja aikaa kului reilu 4 tuntia. Eli autossa istuimme tänään lähemmäs yhdeksän tuntia.

Ruokatauko Viitasaarella

... joka on varmasti Suomen kauneimmalla paikalla oleva huoltoasema!

Olimme perillä Keiteleellä puoleltapäivin, paikanpäällä myyjä olikin jo tippa linssissä meitä odottamassa. Kun viralliset osuudet oli hoidettu oli aika laittaa poni koppiin ja Kallen seikkailu uudessa kodissa pääsi alkamaan pitkällä kuljetuksella Pirkanmaalle.

Tuore poninomistaja tutkailee traikkua ennen kotimatkaa

Kohti traikkua....

Kallen myyjä hyvästelemässä Kallea trailerissa

Kotimatka sujui hienosti, Kalle oli kiltisti ja olimme kotona ennen viittä. Perillä olikin kunnon vastaanottaseremoniat, kun loput Niemiset olivat tallilla vastassa... ja ihan pari muutakin :)

Kalle tepastelee matkan jälkeen, takana Nalle ja Rommi

Kaikki näytti sujuvan hyvin ja Kalle saikin laidunkaveriksi Pirpanan. Alku meni hyvin, mutta parintunnin kuluttua juoksin hätiin, kun laitumelta kuulu ihan kamalaa potkimista ja meukkaamista. Kalle tykitti Pirpanaa takasillaan aivan taukoamatta, minä juoksin niin lujaa kuin pääsin ja huusin samalla, että saisin Kallen lopettamaan. Potkiminen loppui vasta, kun olin itse hevosten välissä. Pirpana raasu vain seisoi ja katsoi kun toinen potki sitä. Onneksi selvisimme yhdellä aika isolla haavalla Pirpanan takajalassa sekä lommoilla Pirjon takapuolessa, kyljissä ja mahassa. Ei kelvannut tämä neiti Kallelle ja Pirjo sai rukkaset. Suhde oli lyhyt, mutta ytimekäs. Siispä iltapuhteeksi alkoikin laidunten jälleenrakennus, kunhan haava oli ensin putsattu. Vaihtelin kaikkien ponien paikkoja, että saisin ne jotenkin järkevästi laitettua. Kalle saa nyt olla yksin ja pohtia tekemisiään yksin, taitaa herra olla vielä hieman hämillään maisemanvaihdoksesta. Sensijaan Nalle ja Rommi keksivät mahtavan jutun keskenänsä, ne juoksivat ja riehuivat keskenään. Ne oli aika suloisia temmeltäjiä! :)

Nyt ei auta kuin toivottaa Iidalle jaksamisia ilman Kallea, me pidämme siitä hyvää huolta!!

Varuste-inventaario ja kisailua

Olen erittäin hämmästynyt, että tallimme satulahuoneesta lähti tavaraa pihalle vain pieni kasa. Kaikki loimet, riimut, suitset, harjat, pullot ja putelit ovat tarpeellisia. Silti tuo pieni määrä poislentäneitä tavaroita sai aikaan paljon lisätilaa (tai sitten vain ylipäätään kaappien järjestely). Syy tähän siivoukseen oli siis se, että uusi vuokralainen tulee keskiviikkona ja se tarvitsee kaappitilaa, jota meillä on erittäin rajoitetusti.

Aloitin järjestelyn "mikrokaapista". Siellä on siis mikro, joka on tosi kätevässä paikassa. Tosin mikron lisäksi kaapissa on sadoittain irtotavaroita, kissanruokia, pinteleitä, ratsastusvaatteita, rojua ja muuta sellaista. Vedin koko kaapin sisällön lattialle ja aloin täyttämään kaappia uudestaan. Sain sekalaisia tekstiilejä tuonne koriin, sinne meni kaikki pintelit ja muut. Satulahuovat siirtyivät yläkaapista alemmas ja ovat nyt helpommin otettavissa. Mikro pysyi vanhalla paikalla ja ylähyllylle sain kuljetussuojat ja muita suojia.










Seuraavana vuorossa oli viereinen kaappi, jonka alaosassa on Rommi-ponin omistajien tavarat, tarkoituksena oli tämä yläosa tyhjentää tulevalle ponille. Eli eikun kaikki tavarat taas lattialle ja pohtimaan mihin ne saisi sullottua!

Viimeisenä kaappi, johon oli sullottava kaikkien viiden hevosteni loimet ja muut varusteet. Ainiin ja omani!! Lopputulos näytti tältä, kun viikkasin loimet paikoilleen. Siirsin pullot ja putelit pois ja löysinkin niille uuden paikan. Sain loimia myös yläkaappeihin, joiden tajusin olevan tyhjät, kun sain niistä turhia tavaroita karsittua pois. Kaikki mahtuivat hyvin ja tilaa jäi vielä.

Järjestelin tiskikaapinkin uudelleen ja sain sinne mahtumaan todella hyvin tavaroita.









Ja jäljelle jäi näin pieni kasa, josta osa on jo saatu myytyä!

Tänään olimme kisoissa Vennillä ja Nallella. Menin Vennillä ja Erika Nallella, mentiin molemmat ristikko ja 50-60cm. Rata oli todella kummallinen, lävistäjillä oli viiden- ja seitsemän askeleen linjat, mutta niitä lähestyttiin väärästä suunnasta, vähänkuin tekisi kokorataleikkaa pitkänsivun lopusta. Tässä ratapiirros:

Eli lähestyminen ensimmäiselle esteelle oli ok, tosin Venni päätti jo verkassa, ettei nosta oikeaa laukkaa, tarjosi vaan vasenta. Radalla sain kuitenkin nouseen aika hyvin. Tie kakkosellekin oli vielä ihan ok, mutta katsokaa tuota tietä kolmoselle, miten tuollaisella mähköfantilla voi saada noin tiukan käännöksen tehtyä! Ja seuraavana linjana oli tuo 5 ja 6, neloselta piti kääntyä vasemmalle ja taas yhtä hullu koukkasu. Tietysti olisi ollut mahdollista jatkaa neloselta oikeelle ja kiertää koko kenttä ympäri, mutta siihen ei enimmäisajanpuitteissa ollut aikaa. Seiskalle olikin taas ihan ok tie, mutta harmitti tuo rata, joka ei ollut ollenkaa mieleinen. Olisi ollut kiva saada hevoselle onnistuneita lähestymisiä ja hyvä fiilis, mutta selvittiinhän me tästäkin radasta kahteen kertaan puhtaasti, samoin Erika ja Nalle! Molemmat poniinit olivat aika tahmeita, Nalle reipastui isommassa, mutta Venniä sai potkia eteen oikein huolella!

Nyt on tiedossa tulevalla viikolla kouluvalmennusta, kengityksiä ja muutenkin vaan perusmeininkiä. Kirjoittelemisiin!