Taivaallisen ihanaaaaa!

Ei oikeasti voisi uskoa, kuinka paljon iloa uusi kenttä tuo. Olen ihan innoissani ratsastanut poneja ja kipinä Ressunkin kohdalla on syttynyt uuteen uskoon. Tänään pikkuisen kirpaisi maksaa tuo taivaallisen ihana hiekkaplantaasi, kääk. No, mutta siitä tulee olemaan iloa piiiitkäksi aikaa, kelpaa siinä nyt tuntejakin pitää.

Olimme viimesunnuntaina siellä Wääksyn harkkakisoissa oppilaiden kanssa. Poneista mukana oli Pinni, Nalle, Romeo ja Harppa. Pinni yllätti todella suuresti, saimme sen ilman ongelmia kisapaikalle, samoin takaisin kotiin. Se myös loisti radalla ja laukkasi lähes koko radan ja ylitti ristikot hienoilla ilmavilla hypyillä, puhtaasta radasta kotiinviemisiksi tuli ruusuke. Romeo ja Nalle olivat aika vauhdikkaita, Nalle tiputti ratsastajansa verkassa ja kuskasi kauheaa intoilulaukkaa ympäri rataa. Jouduin lopulta juoksemaan koko radan sen vierellä. Oli aika vaikeaa katsoa omat juoksuaskeleet ja samalla katsoa vieressä laukkaavan ponin askeleita sopimaan hyvin esteelle, meinasimpa yhteen esteeseen itsekin kompastua...! Ruusuke siitäkin tuli, kun harjoituskisat olivat kyseessä. Nalle meni isomman ratsastajan kanssa 50-60cm ja tiputti yhden puomin. Romeo meni ristikkoluokan lujaa, mutta puhtaasti, se hyppäsi ennen ensimmäistä estettä yhden eteentulevan esteen, kun oli niin innoissaan. Isommassa luokassa Romeolla oli eri ratsastaja ja poni oli ihan huippuvireessä, se teki hienot hypyt joka esteelle. Valitettavasti yksi puomi tippui ja kuskilla hukkui hetkeksi reittikin. Harppa meni saman ratsastajan kanssa ristikon ja 50-60cm. Ristikkoluokka meni mallikelpoisesti, melko reippaassa laukassa ilman mitään ongelmia. Tuossa 50-60cm oli arvosteluna A.2.0 eli oli mahdollisuss sijoitukseen, jos saa hyvän ajan ja tietysti puhtaan radan. Sanoinkin Marialle, että nyt annat palaa, teet pienet tiet ja pyydät pitkillä väleillä laukkaa eteen. Suunniteltiin reitti huolella ja ratsukko täräyttikin aikamoisen ajan! Voittohan siitä tuli, aivan mahtavaa! Lähtöjä oli yli 20...

Ristikkoluokan ratsastajat, kaikilla puhdas rata!

Maria ja Harppa
I sija

Olen niin tyytyväinen kaikkiin poneihin ja ratsastajiin, onnea kaikille hienoista radoista!


Alkuviikosta sain vihdoinkin kentän aidat lopullisesti valmiiksi ja eilen roudasin estekaluston vanhalta kentältä. Vanha kenttä on nyt siirtynyt tarhakäyttöön ja on ollut aika kiittää sitä näistä vuosista. Se on ollut yksi parhaista kentistä, mitä tiedän.... Paitsi kooltaanhan se oli ihan mahdottoman pieni. Ei ole kyllä mitään valitettavaa tuossa uudessakaan, eilen hypättiin siinä porukalla. Ensin vuokraajat menivät poneilla siinä ja mentiin sitten Saran kanssa ratsastamaan Ressu ja Kalle. Ressu hyppäsi ihan älyttömän innokkaasti, oli niin kivaa, kun pystyi ensimmäistä kertaa hyppäämään kotona! Ressu sinkosi yhden kavaletin jälkeen ja pukitti, ihan outoa ja harvinaista käytöstä tuolta laiskajaakolta. Räiskittiin vaan esteitä ilman mitään erityistä ideaa. Treenattiin Ressun kanssa kavaleteilla silloin, kun Sara ja Kalle hyppi pienempää ja lopuks mentiin kunnon esteitä. Ressun jälkeen ratsastin vielä Harpan, menin sillä ilman satulaa. Se on muuttunut paljon paremmaksi, ehkä Satun hoitojen takia tai sitten vain oikeanlaisen ratsastuksen ansiosta. Se sietää paremmin tuntumaa ja tukeutuu jo aika kivasti ulko-ohjalle. Otin lopuksi Harpallakin pikkuhyppyjä, oli pikkusen siistiä vaan mennä ilman mitään "ressiä".

Minni ja Pinni

Tänään ratsastin Ressun kunnolla, mentiin ensin ravissa ja käynnissä siirtymisiä, vasta-asetuksia volteilla ym. Sen jälkeen otettiin aika paljon laukkatreeniä, ensin laukattiin molempiin suuntiin veryttelyksi, sen jälkeen aloin ottamaan laukasta pysähdyksiä ja pysähdyksestä laukannostoja, ne sujui ihan mielettömän hyvin. Sitten alettiin menemään niin, että tultiin kokoajan kahdeksikkoa ja vaihdettiin laukka yhden käyntiaskeleen aikana, kun vaihdot on Ressulle ihan supervaikeita, tai oikeastaan se ei edes osaa niitä, kun laukka on niin voimatonta. Yritän saada sen niissä nopeiksi, kun esteradalla tuo tilanne tulee eteen niin monesti. Lopuksi otin laukkaa eteen kevyessä istunnassa ja Ressu laukkasi oikeasti kunnolla, se liikkui hyvin selkä ylhäällä ja eron tunsi aika mahtavasti normaaliin laukkaan. Ehkä se paranee siitä vielä....

Käytiin tänään Suvin kanssa Pälkäneellä ratsastamassa yksi shettis, joka tulee meidän tallille koulutettavaksi ja sen jälkeen tuntikäyttöön joksikin aikaa, kun yksi yksäri lähtee pois. Se on hieno jalostusori, ihan Piippiksen näköinen, mutta puolet ihavampi. Mahdollisesti samasta paikasta meille tulee koulutettavaksi ja tuntihommiin / myytäväksi muitakin poneja tuon jälkeen. Tähän diiliin oon niin tyytyväinen, en malta odottaa, että saadaan Norton-herra meille koulittavaksi. Käydään sitä nyt kerta viikkoon ratsastamassa vanhalla tallillaan, ettei ihan seisovilta jaloiltaan meille tule, kun se on vaan seuraponina ja jalostuskäytössä tällähetkellä.

Heipähei taas pitkästä aikaa

Minun nettini ei ole toiminut, se pätkii kokoajan ja nyt kävinkin sen palauttamassa. Viikonpäästä saan uuden ja sen pitäisi toimia, jos sitten pystyisi tätäkin palstaa pitämään paremmin pystyssä. Nyt olen vanhemmillani oman koneen kanssa ja ajattelin pikakelauksena taas mennä ajassa pari viikkoa taaksepäin ja muistella mitä kaikkea täällä on tapahtunut.

Varmaan suurin juttu, mitä tallilla on tapahtunut on uuden kentän valmistuminen. Pikkupakkasten myötä hiekkaa saatiin tulemaan paikalle, sitä tulikin 800 tonnia... Ja siltä se tuntuikin. Pelkäsin kokoajan, että koska joku niistä kymmenestä edestakaisin suhaavasta kuormurista on ojassa, kun tie oli peilikirkas. Pohdin tätä oikein ääneen ja sainkin hölmistyneitä vastauksia: "Ne on ammattikuskeja, kyllä ne osaa":. Lähdimpä siitä sitten parintunnin päästä liikenteeseen niin eiköhän yksi kuorma-auto ole ojanpohjalla, lava kukkuralteen täynnä hiekkaa. Koko kylätie oli poikki ja minä hakkasin päätä seinään, että mitä hemmettiä me nyt tehdään. Jatkoin matkaani kiertoreittiä ja lohduttelin itseäni, että ei se kai ole minun ongelmani. Isommilla teillä tuli kuorma-autoja vastaan, kaikki menossa meille isojen hiekkalastien kanssa, mutta tie oli poikki ja pikkuhiljaa kuorma-autot täyttivät asemantien bussipysäkit. Repesin jo hysteeriseen nauruun, ei tää voinut olla totta. Onneksi ne oli saanut kiskottua sen ojassa olevan kuorma-auton jollain ylös ja maa-ainekset saatiin perille.

Sitten alkoikin sähköjohtojen kaivaminen valoja varten ja aitojen tekeminen. Hakattiin Emmin kanssa lekalla tolppia viiden metrin välein ja seuraavana päivänä laitoin oikein paksua aitanauhaa kahdelle eri korkeudelle. Kunnon lauta-aidat tulee vasta kesällä, kun nyt ei oikein ole enää maalaukseen soveltuvia kelejä.

Olimme viimesunnuntaina estekisoissakin ja siellä Erika & Romeo teki puhtaan radan ristikkoluokassa. Seuraava luokkakin (50-60cm) meni todella hienosti, mutta Romeo pääsi yhdestä esteestä puikahtamaan ohi, joten siitä seurasi 4vp. Sara ja Harppa menivät molemmat luokkansa (50-60cm ja 70cm) puhtaasti ja tyylikkäästi. Oli ihanaa huomata, kuinka Harppa oli radalla kuin kotonaan ja toimi niin kiltisti. Se on varmaan ollut siellä Saksassa kunnon esteponina joskus. Traikkuunkin se menee niin, ettei meinaa alta ehtiä pois, tietää varmaan pääsevänsä hyppäämään. :) Seuraavat kisat on tiedossa tulevana sunnuntaina, jolloin meidän pienemmät ratsastajat lähtevät ensimmäisiin harjoituskisoihinsa. Poneista mukaan lähtee Harppa, Romeo, Nalle ja Pinni.

Tämäkin on yksi syy päivitysten harvenemiseen. Rasavilli 8 viikkoinen westietyttö Minnie, joka tuli minulle viikko sitten.

Minä ja teurashevosen jalka :D

Olin Asikkalassa koulussa taas alkuviikosta, siellä oli vuorossa kengityksen opiskelua, jota harjoiteltiin teurasjaloilla. Itse oon aiemmin kengittänyt omia hevosia ja ehkä hieman turha päivä minulle, kun muut hädintuskin tiesivät, että kenkä kiinnitetään nauloilla kavioon. Onneksi jatkossa minun ei tarvitse osallistua tällaisiin koulupäiviin, jossa opetellaan minulle jo tuttuja asioita.

Lunta tulvillaan...

Viimeviikonloppu oli aikalailla "horsefree" sen lauantaisen Emmin hepan ratsastuksen jälkeen. Hauskaa oli, onneksi muisti pätkii. Ainut huonopuoli on se, että tuon rämäviikonlopun jälkeen mun vasen nilkka on ollut ihan älyttömän kipeä. Siinä on vanha vamma, mikä kovassa rasituksessa saattaa hieman tuntua ikävältä, esimerkiksi joskus ratsastaessa tms. En pystynyt kävelemään ilman jalkalastaa ennenkuin vasta eilen.... Tiedä sitten mitä on tullut riehuttua, kova kolaus siihen on täytynyt tulla, että se noin pahasti reagoi. Onneksi se meni nyt ohi!





Maanantaina Harmonia oli ensimmäisellä estetunnilla. Sara meni sillä, kun ovat menossa ensiviikolla estekisoihin Niihamaan. Ja voin nyt tästä tunnista teille hieman tämän ratsukon osalta kertoa miten meni, mutta tiedoksi nyt vielä yhteisesti kaikille, että me olemme nykyään jonkinsortin "ratsastuskoulu" eli en voi täällä puida kaikkien asiakkaiden ratsastusta. Toki näillä tutuilla tytöillä voin esimerkkejä heittää ja kertoa vähän mitä tunneilla teimme. Pystytimme esteet molemmille pitkille sivuille ja laitoimme pääty-ympyröille yhdet puomit. Alkuverkaksi tulimme tätä ravissa ja laukassa niin, että esteet oli laskettu puomeiksi. Sitten nostimme esteet ylös ja tulimme ensin niin, että pääty-ympyrät tultiin ravissa ja sen jälkeen lyhyellä sivulla nostettiin laukka ja hypättiin pitkän sivun este. Laukka piti säilyä toiseen päätyyn asti ja siellä siirtyä taas raviin ja tehdä ravissa pääty-ympyrä, jonka jälkeen taas nostettiin laukka jne. Haasteena tässä oli monelle raviin siirtyminen laukan jälkeen ja rauhallisen tahdin löytyminen. Laiskempien ponien ratsastajat taas joutuvat taistelemaan kovasti, että saavat laukan nousemaan ajallaan ja että laukka säilyy loppuun asti. Tulimme tätä harjoitusta molempiin suuntiin, esteet olivat noin 50-60cm korkeudella.

Sitten jatkoimme samaa laukassa, eli nyt piti saada tehtyä myös pääty-ympyrät laukassa. Se ei ollut oikeastaan kenellekään tällätunnilla vaikeaa, kun kaikki ponit olivat hyvin kääntyviä kavereita. Nostimme estekorkeuksia kaikille sopiviksi, Sara ja Harppa tulivat esteitä 80cm:n korkeudelta. Tämän tunnin jälkeen oli vähän pienempien estetunti ja menimme samoja juttuja, mutta hieman helpotettuna versiona. Ressu, Romeo, Nalle ja Kallekin suoriutuivat tästä hyvin. Lopputunti päättyi taas tuttuun kuvioon, kun Kalle sekosi ja sen ratsastaja tippui aika pahannäköisesti. Ratsukko lähestyi pitkänsivunestettä kaarteessa ja yhtä laukka-askelta ennen pientä pystyä Kalle sinkosi kovaan laukkaan, veti pään alas ja veti ihan järjettömän pukin, jonka voimasta ratsastaja lensi parit voltit pitkälle esteen toisellepuolelle suoraan niskoillensa.... ja hevonen perässä. Onneksi tyttö nousi ylös nauraen ja totesi, että Kalle halusi vain sanoa: "Naiset ensin!" :D Taas yksi kypärä lisää roskakoriin! Tällöin tein päätöksen, että näin tämä ei voi jatkua ja jotain tuolle ilkimykselle on tehtävä.

Kentäntekoprojektista kuva kahden viikon takaa, nyt alue on jo tasoitettu ja siinä on jo salaojaputket ja suodatinkangas valmiina.

Tiistaina lähdimme ensimmäisten tuntilaisten kanssa maastoon, mukaan lähti isommat tytöt Harpalla ja Romeolla sekä yksi pienempi tyttö Pinnillä, itse vedin porukkaa Ressun kanssa. Pääsimme harjuun asti hyvin tuon melko ison tien yli ja laskimme metsäpolun harjunpohjalle. Ratsastaja päästi Pinnin kipittämään ravilla tuon alamäen ja valui sitten tyylikkäästi pyllymäkeä kaulalta ja humpsahti maahan, Pinni jäi onneksi lähipuskaan syömääni. Jouduin tulemaan alas selästä ja auttamaan pikkutytön selkään. Kun sitten vaivalla pääsin takaisin Ressun selkään, niin eiköhän Pinni keksinyt pukittaa tuon tytön alas selästä, ennenkuin pääsimme edes liikkeelle. Se on juuri tuollainen, että kun huomaa pienen ja kokemattoman olevan selässä ja saa sen kerran tippumaan, niin se saattaa tehdä juurikin näin, ratsastaja kyllä oli vähän jännittynytkin ekasta humpsahduksesta, että poni aisti ihan varmasti myös sen. No mutta sitten, eiköhän Pinni lähde juoksemaan kotia kohti eli tuolle Asemantielle, minkä yli juuri tultiin. Se on aika vilkas autotie, siinä on 50km/h nopeusrajoitus, mutta siinä menee paljon rekkoja ja busseja ym. Hyppäsin äkkiä alas selästä ja löin Ressun tälle pikkutytölle ja lähdin juoksemaan tuon perskuleen tärpästikkelin perään. Oli siinä autoilijoilla näkemistä kun juoksen heijastinliivi päällä kypärä päässä tuommosen lihavan pikkuponin perässä. Pinni meni tielle asti ja lähti juoksemaan ihan eri suuntaan kuin mistä olimme tulleet. Onneksi se liukastui laukassa ja kaatui asfaltille, sain välimatkaa kurottua umpeen ja juoksin sen kiinni. Ei muutakuin etsimään tuntilaisia, jotka jäivät odottaan harjunpohjalle. Laitoin toisen isommista ratsastajista Pinnille ja tämän pikkutytön Harpalle. Loppumatka sujuikin ilman mitän ongelmia, Harppa kulki niin nätisti, vaikka tuskin tunsi selässään mitään. Tämän takia en tykkää vetää maastoja, kun ratsastajien pitäisi oikeasti hallita ponit itse kaikissa tilanteissa, mutta toisaalta tämä vain on osa tätä lajia, hevoset ovat eläimiä ja niiden kanssa sattuu ja tapahtuu. Näistäkin poneista oikeasti kaikki oli tarkkaan harkittu ja valittu mukana maastoreissulle, Pinni on aina ollut kiltein ja luotettavin maastomopo. Tallilla pidin sitten vielä yhden tunnin ja tein iltatallin ja lähdin kotiin.

Keskiviikkona ekat tuntilaiset halusivat mennä ilman satulaa ja toivoivat leikkejä, no niitähän me sitten mentiin. Pinni pelleili taas vaihteeksi, mutta topakka ratsastaja sai sen ruotuun. Toisella tunnilla oli esteitä ja menimme samaa harjoitusta kuin maanantainakin, tunnilla olivat Harppa, Romeo ja Nalle. Illalla pohdimme myös mitä teemme tuon Kallen kanssa, kun se on heittäytynyt tunneilla vähän hankalaksi. Sovimme, että läpiratsastan sen itse vähintään kerran viikossa.

Torstaina sitten oli tarkoitus nousta Kallen selkään ensimmäistä kertaa. Laitoin sen kuntoon ja taluttelin sitä hetken kentällä ja mentiin maastakäsinjuttuja. Otimme hieman yhteen pariin otteeseen, mutta puolentunnin jälkeen olimme saaneet nokkimisjärjestyksen selville, voin kertoa ettei ollut helppoa eikä varmastikaan näyttänyt kovin turvalliselta. Nousin sitten kyytiin ja ratsastin sen läpi kaikissa askellajeissa, se on niin mun tyyppinen poni ratsastaa! Se kulki niin kivasti, se on mun mielestä valmis heB:n radoille vaikka heti, eikä varmasti olis kova työ saada sitä A:n radoille. Mutta kun tavoitteena ois saada se kantamaan nuo ipanat kyydissä... Menimme lopuksi peltojen ympäri loppukäynnit, poni oli ihan naatti, mutta se olikin tarkoitus.

Illalla ihastelin työni tulosta tunneilla, kun Kalle meni paremmin mitä on ikinä mennyt! Se meni aikuisten talutustunnilla ja sen jälkeen Suvilla ilman mitään ongelmia. Noiden tuntien jälkeen pidin vielä aina yhtä ihanan alkeistunnin, joka on kyllä semmoinen hullunmylly tarpeenvaatiessa, ettei mitään rajaa. Niin paljon yli-innokkaita pikkutyttöjä, että menee jo meikäläiselläkin välillä aivot tilttiin :) Tähän tuntiin on aina hyvä lopettaa viikon tunnit ja aloittaa työntäyteinen viikonloppu.

Eilen lauantaina menin taas Kallella, se oli taas tosi kiva, tässä vähän kuvia, jotka on Marian ottamia:

SuperHyperMegaKiirettä!

Ja kaiken tämän lisäksi ei ole ollut nettiä. En tiedä mistä aloittaisin, mutta kerrottakoon nyt ensiksi, että muutin meidän kotitilalta (missä tallikin on) omaan kämppään tähän lähialueelle. Netin sain vasta eilen ja siksi blogin päivitys on ollut mahdotonta. Tänä aikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, mm. yksi ihanista poneistamme lähti uuteen kotiin ja uusikin karvajalka saapui tallillemme. Ajattelin nyt vähän tiivistää tähän kaikkea:


Viikko 41:

Maanantaina tallillemme saapui tunnistaja hevosjalostusliitosta ja Prinssi saatiin nyt rekisteriin. Sille laitettiin myös mikrosiru ja otettiin verikokeita. Sen jälkeen lähdimme Ressun kanssa Annan estevalmennukseen Niihamaan. Menimme siellä aluksi kavalettiharjoituksia ympyrällä sekä kaarevilla linjoilla. Lopuksi tulimme samaa tehtävää noin metrin esteillä.

Tulimme ristikon, jakoimme loivasti oikealle pystylle, pystyllä laukanvaihto ja siitä ympyrällä koko kierros molempien pystyjen yli ja sitten tuon vasemman pystyn yli takaisin ristikolle.

Tiistaina tein lastentunnilla päätöksen, että Venni lähtee. Se on niin raaka, etten halua "katsella sitä tunneilla", kun sitä ei voi viedä eteenpäin sairastelujen takia ja sen tietää mitä se sitten on pikkulapsilla. Kiltti ja luotettavahan se oli ja sitä arvostin kovasti, mutta esimerkiksi laukannostot eivät pienimmillä ratsastajilla onnistunut muutenkaan ja se on suuri ongelma. Laitoin myynti.ilmoituksen samana iltana ja yhteydenottoja tuli paljon. En ehtinyt sopimaan yhtäkään koeratsastusta, kun tuttuni sanoi ottavansa sen ylläpitoon ja se kuulosti omasta mielestäni loistavalta, kun en raskisi luopua siitä, kun se on noin kiva. Tuttumme saattavat ostaa sen tulevaisuudessa ja luulen, että itsekin on helpompi se myydä, kun on ollut siitä erossa jo niin kauan. Pakko myöntää, ettei ole kyllä ollut ikävä, vaikka niin luulinkin. Venni pääsi siis asumaan pihattotyypiseen talliin vapaalle heinälle piensuokin ja shettisvarsan kaveriksi. Ne tulivat heti toimeen keskenään ja jätin Vennin hyvillämielin sinne viimesunnuntaina.

Sitten iskikin paniikki, että mistä löytyy poni Vennin tilalle. Mulla oli ihan järjetön pula isommista poneista ja nyt piti löytää NOPEASTI ja HYVÄ iso poni. Tuo yhtälöhän on täysin mahdoton, mutta sattumalta markkinoita selaillessani ja yhdestä ponista soittaessani myyjä tarjosi minulle tosi kivaa ratsuponitammaa. Vähän minua epäilytti tamman ikä, mutta se on oikeasti ihan superkiva ja tunteja tehnyt viimeiset kolme vuotta. Tamma oli Lahden lähellä Sysmässä ja halusin ehdottomasti lähteä sitä katsomaan.

Viikko: 42

Aloitin opiskelut Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa yrittäjän oppisopimuksella ja ensimmäiset lähiopetuspäivät olikin heti maanantaina sekä tiistaina. Sovin tamman myyjän kanssa, että tulen maanantaina koulupäivän jälkeen ponia katsomaan, kun sielläpäin liikun. Otin traikun mukaan ja varauduin siihen, että poni lähtee mukaan jos se on hyvä. Heräsin maanantaiaamuna klo.5 ja lähdin tallille viemään hevosia ulos. Otin traikun mukaan ja pääsin lähtemään klo.6 tallilta. Matka Lahteen kesti noin 2 tuntia ja koulu alkoi puoli 9. Iski kauhea paniikki, kun en meinannut löytää Lahden keskustasta parkkipaikkaa autolle ja traikulle. Lopulta löysin ilmaisen ja tilavan parkkialueen, mutta sitten etsinkin juosten, että missä on se rakennus johon piti mennä. Ehdin juuri ja juuri ajoissa. Koulupäivä alkoi anatomian tentillä, johon en ollut valmistautunut ollenkaan, koska minulle ei oltu ehditty tehdä tunnuksia sellaiseen nettiohjelmaan enkä saanut aineistoja etukäteen kuten muut. Aika hyvin siitä kuitenkin selvisin, jostain syystä on tullut opittua, että missä on hankositeet ja kaikenmaailman luut ja jänteet. Loppupäivä opiskeltiin hevosen ruokinnasta kaikkea, mutta täytyy myöntää, että aika tylsää oli, kun itse aikalailla eritilanteessa kuin muut ryhmäläiset, vähän sain ihmetteleviä katseita, kun kerroin omistavani 7 omaa hevosta ja pidän omaa tallia. Muut ovat oppisopimuksella jollain tallilla ja harvalla on edes omaa hevosta. Eka vuosi tulee olemaan tylsää.... :D

Koulupäivä loppui puoli 4 ja lähdinkin heti ajamaan kohti Sysmää. Hetken pyörin traikun kanssa Lahden päässä, kun kaupunki on ihan vieras. Lopulta löysin oikealle tielle ja loppu olikin tuttua, kun olimme siellä Asikkalassa ja Sysmässä niissä shettisten SM-kisoissa. Olin perillä viiden jälkeen ja poni olikin siellä lastentunnilla pikkutyttö selässä. Hetken myyjän kanssa juteltuani menin itse selkään ja se oli ihan kamalaa, kun poni ei vastannut ollenkaan tuntumaan ja oli todella tyhjä edestä. Hetken siinä vaan ratsastelin, kunnes kysyin myyjältä, että miten he ovat tätä ratsastaneet. Myyjä totesi, että mitä vähemmän ohjaa, sen parempi. No sen olin jo huomannut, mutta mietin voiko joku oikeasti toimia niin. Aloin ratsastaan istunnalla ja pohkeella paljon eteen ja pidin tuntuman kevyenä - Johan sujui! Poni oli hetkittäin jopa taivaallisen ihana, kun löysin sen tavan, millä tuota täytyy ratsastaa. Otin myös muutaman hypyn ja se sujui hyvin, myyjä olikin kertonut etukäteen, että poni rakastaa esteitä ja on todella taitava hyppääjä. Teimme kaupat ja heitin ponin koppiin. Lähdimme kotia kohti klo.19.30 ja kotona olimme vasta kymmenen aikaan. Kotimatka oli pitkä ja ulkona oli ihan pilkkopimeää. Jätin ponin karsinaan ja lähdin kotiin nukkuun. Emmi piti päivän tunnit ja kaikki oli sujunut hyvin.

Tiistaiaamuna oli taas herätys viiden jälkeen ja tein aamutallin. Lähdin taas kohti Lahtea, tälläkertaa ilman traikkua. Ilma oli aivan järkyttävä, vettä satoi ja ulkon aivan turkasen pimeää. Auto lähti pari kertaa vesiliirtoon, kun tiellä oli niin paljon vettä. Onneksi ei ollut traikkua perässä... Olin aivan älyttömän väsynyt taas vaihteeksi. Ehdin pysähtyä matkalla kahville ja perillä olin ajoissa. Nyt koulussa opiskelimme hevosten liikkumista ja näyttelyiden arvosteluperiaatteita, tässä opin jotain uutta, mutta tylsää oli silti. Iltapäivällä menimme varsanäyttelyihin ja sieltä pääsimme lähtemään ajoissa kotiin. Olisin ehtinyt hyvin pitämään kaikki illan tunnit, mutta ajattelin ottaa illan iisisti ja Emmi piti tunnit niinkuin olimme sopineet etukäteen. Kävin katsomassa lasten estetuntia ja moikkaan Emmiä. Menin sen jälkeen uudella ponilla ja se oli taas samanlainen. Pyysin Emmiä meneen Romeolla, kun sillä ei ollut muutakaan tekemistä ja Romeo oli valmiina tunnilta tulleena. Emmi rakastui Romeoon ja voitte vaan kuvitella kuinka poni liikkui. Se on ollut niin huippuhankinta ja Emmi sanoikin, että voisi vaikka ostaa sen itselleen! Uuden ponin kanssa yritin saada sen vastaamaan jotenkin tuntumaan, se on ihan uskomaton... Lopulta se sujui jo paremmin, käskin Emminkin kokeilla ja se totesi saman; ei oo ennen törmännyt vastaavaan. Ajattelin tarkastuttaa sen hampaat ja muutenkin Ukkosen Satu hoitaa sen huomenna. Löysin ohjin poni liikkuu tosi kivasti. Eilen menin sillä ja se oli taas astetta parempi ja se jopa liikkui ajoittain tuntumalla. Poni on siis 147cm korkea saksalainen ratsuponi, koulutustasoltaan heB ja re80-90cm, hypätty kotona metrin ratoja. Ikää löytyy jo 16-vuotta. Lisätietietoa ja lisää kuvia kotisivuilta (Papinojan Ponitalli).

Nalle, Prinssi ja uusi Harmonia-tamma

Prinssi ja "Harppa"

Tänään olimme Emmin kanssa ratsastamassa sen Zamigo hevosta, se on niin erilainen kuin Ressu. Sen liikkeet ovat tosi korkeat, mutta lyhyet. Se oli silti niin kiva ratsastaa, että jo ekoilla askeleilla alkoi ärsyttää, että itsellä on tuollainen luuska.... Suoraan sanottuna. Ressu on kiva ja toimiva heppa, mutta se on niin erilainen ratsatsaa kuin mihin itse on tottunut ja mistä itse tykkään. Kitkuttelen näillä nyt niin kauan kuin vain Ressu toimii näinkin hyvin, joskus sitten tiedän millaisen hevosen haluan sen jälkeen, nuoremman ja herkemmän... ja pienemmän!

Yhtä klinikkareissua kokeneempi olo

Ja kenen kanssa... No Vennimpä tietysti. Edessä oli mahatähystys, kun epäilin mahahaavan uusineen oireiden alettua uudestaan. Vennin piti olla syömättä 16h ja juomatta 5h. Oli kamala tunne, kun aamulla joutui jättämään ponin ilman ruokaa. Edellisillä tähystyskerroilla Venni oli niin kipeä, että oli jopa onnellinen, kun ruokaa ei tuotu nenän alle. Nyt se paiski ovea kaviollaan, hirnui kavereille ja pyöri karsinassa. Hetken päästä se keksi alkaa syömään kuivikkeita ja en tiennyt mitä tehdä. Aikaa lähtöön oli vielä monta tuntia enkä voinut sitä uloskaan laittaa, kun ruohoa ja heinää löytyy joka tarhasta. Sain loistoidean kuonokopasta, jonka tein itse ämpäristä.








Iltapäivällä lähdettiin Saran kanssa kotoa hyvissä ajoin ja selvisimme klinikalle etuajassa. Jouduimme odottamaan melkein kaksi tuntia, kun aikataulut olivat myöhässä. Aloin jo stressaamaan, että ehditäänkö ajoissa tallille, kun kello oli jo kolme ja tunnit alkavat viideltä, kotimatkaankin menee reilu puolituntia ja kiire tulee, kun edessä kuitenkin mahatähystys. Onneksi kolmen jälkeen pääsimme sisään ja sanoimme heti, että tunnin päästä meidän on päästävä lähtemään ja klinikkahenkilökunta ei kyllä enää aikaillut sen jälkeen.

Tähystyksessä ei löytynyt kuin kuolaa ja vaahtoa täynnä oleva maha eli siis sitä samaa mitä tulee litratolkulla suusta pihalle. Kuvasta ei meinannut nähdä mitään, kun vaahtoa oli kokoajan edessä. Saimme kuitenkin varmuuden siitä, että mahahaavaa siellä ei ole eikä myöskään matoja. Vennin maha on nyt vain edellisen mahahaavan myötä niin herkkä, että nuo oireet (kamala kuolaaminen) johtuu siitä. Se sain nyt kuitenkin varmuuden vuoksi lääkekuurin ja saattaa tarvita jatkossakin. Ennen klinikalle lähtöä olin valmistautunut siihen, että mahasta löytyy mahahaava... Tai olin oikeastaan siitä täysin varma. Olin varautunut siihen, että pahimmassa tilanteessa lopetan hevosen, toisiksi pahimmassa tapauksessa myyn sen pihtto-olosuhteisiin puskamopediksi. No nyt voi lopetuksen sulka pois, mutta tuo myyminen vielä mietityttää. Ajattelin nyt kuitenkin vielä katsoa mihin suuntaan tilanne kehittyy. On meinaan totta, että Venni on todella upea vuonohevonen niin luonteeltaan kuin rakenteeltaan eikä tuollaista toista tule ikinä mistään löytämään.

Tänään olen maalannut toimistorakennusta monta tuntia ja näyttää siltä, että saan sen huomenna maalattua loppuun, mikäli ei sada. Toki maalattavaksi jää vielä valkoiset osat eli ikkunanpokat ym, mutta sillä ei ole niin kiire. Tuleva loimikomerokin alkaa näyttämään vähän tyhjemmältä ja hyllyjen rakennus pitäisi aloittaa viikonloppuna.

Kisareissu

Olimme eilen sunnuntaina Niihamassa estekisoissa. Tytöt Erika, Sara, Maria ja Nea olivat tallilla yötä ja he tekivätkin aamutallin ennen seitsemää. Mukaan lähti siis ekassa lastissa Romeo ja Kalle, tytöt olivatkin laittaneet niitä jo tallilla lähtövalmiiksi. Kalle käveli suoraan traikkuun, sillä oli ollut kuljetusongelmia ennen meille tuloa, mutta siinä ei ole ollut nyt juurikaan ongelmia, kun oikea taktiikka on otettu käyttöön. Lähdimme tallilta klo.07.30 ja kisapaikalla olimme kahdeksalta. Romeo oli yllättävän rauhallinen, ehdin varoitella Erikaa, että se saattaa saada p*skahalvauksen kisapaikalla, kun tajuaa mihin pääsee. Se oli kuitenkin jopa rauhallisempi kuin kotona. Kävelin tyttöjen kanssa radan ja Erika pääsikin jo verkkaamaan. Romeo oli edelleen kuin viilipytty ja meni niin nätisti kaikissa askellajeissa. Hypytkin onnistuivat moitteettomasti. Ristikkoluokan ratsastajat saivat taas mahdollisuuden tutustua rataan ponien kanssa noin viiden minuutin ajan. Erika meni radalle Romeon kanssa, siellä olivat myös kaikki muut luokan ratsukot pyörimässä. Kaikki meni hyvin, kunnes kuulutukset alkoivat. Siellä oli jotain vikaa ja se rätisi ihan kauheasti, kuulutuksista ei saanut mitään selvää ja meidän Romeohan keksi sitä sitten pelätä. Onneksi laitoin sille kotona huput päähän, mutta eivätpä ne näyttäneet auttavan. Se alkoi keulimaan ja pomppimaan kesken kaiken ja tilanne jäi vähän kesken, kun radalta piti poistua. Lähtökohdat suoritukseen aika huonot, kun ponia ei saatu "ruotuun" vaan sai pelleilynsä periksi. Onneksi se alkoi sietämään kuulutuksia vähän paremmin ja rata alkoi hyvin, vaikka heti ennen kakkosestettä Romeo alkoi junnaamaan ja Erika joutui tekemään ylimääräisen voltin. Tästä kertyi 4vp ja matka jatkui hienosti aina kuudennelle esteelle asti, josta poni pääsi pujahtamaan ohi ja tuli toinen "kielto". Tämähän tarkoittaa hylkyä, mutta ratsukko sai jatkaa maaliin asti kaksi viimeistä estettä. Hienosti meni näitä paria mählinkiä lukuunottamatta, nelosesteeltä Romeo sinkosi aika lujaa, onneksi vitonen oli sopivasti samalla linjalla :D

Erika ja Romeo 50-60cm:n verkasta

Seuraavassa luokassa (50-60cm) Erika tsemppasi itsensä ja ponin huippuvireeseen eikä radalla ollut ongelmia. Niitä olisi voinut tulla jo ihan sen takia, mitä väliajalla tapahtui ponin kanssa. Ulkona satoi vettä ja päätimme laittaa Romeon traikkuun, kun se on niin kiltisti siellä. Tällöin ei kenenkään tarvi taluttaa sitä sateessa eikä poni varusteineen kastu. No Romeo oli erimieltä ja vähänpäästä kuulin, kun Erika tuli sanomaan, että Romeon jalka on jotenkin hassusti puomin päällä. Menin katsomaan ja siellähän se kiikkui etupuomin päällä, etujalat puomin ja satulakaapin välissä. Voihan peijoona!! Minä vielä itse sen laitoin kiinni, niin tiukalle, ettei se pääse siinä riekkumaan ja pomppimaan. Se oli saanut toisen narun irti ja näin sai jalkansa pujotettua puomin päälle. Sain ponin nostettua kaviosta ilmaan, mutta en saanut nostettua puomia irti. Aikani yritettyä ja tyttöjenkin hätäännyttyä joku mies kuuli mitä traikussa tapahtuu ja tuli auttamaan. Minä menin traikun välimuovin alta poninpuolelle ja konttasin ponin ali irroittamaan puomia, mutta se ei irronnut. En edes muista miten se lopulta siitä saatiin autettua pois, mutta itse poni siitä räpiköi irti. Huhhuh! Onneksi poni oli rauhallinen eikä juuri moksiskaan tilanteesta, siinäpä tuo olis keikkunut vissiin kauemminkin! Verkassa poni oli ihan normaali ja eikun radalle. Siellä tuo pirulainen pääsi livahtamaan yhdestä esteestä ohi, vieläpä samasta kuin ristikkoluokassakin! No mutta rata oli hieno ja siisti, seuraavia koitoksia odotellessa.

Myös Sara ja Kalle osallistuivat tuohon 50-60cm:iin ja heillä sujui hyvin ja tasaisesti. Kalle oli ehkä hieman hidas avuille, eikä syttynyt ihan täysillä, mutta suoritus oli silti varma ja tasainen. Vaikka muutama puomi kolahti, niin puomit pysyivät kannattimilla ja kotiinviemisiksi parivaljakko sai punavalkoisen ruusukkeen.

Lähdimme ponien kanssa kotiin hyvillämielin. Itse kävin kotona vähän huilailemassa ja syömässä. Iltapäivällä lähdimme uudestaan kisapaikalle, tälläkertaa mukaan napattiin Ressu. Kävelin radan ja se näytti ihan superkivalta. Ressun kanssa kisatessa pitää jo radankävelyssä ottaa huomioon laukkaongelma eli miettiä missä laukan ehtii korjaamaan ja missä voi mennä väärää. Rasittavaa, mutta ongelman kanssa on jo oppinut vähän elämään. Verkkasin Ressun pikkumaneesissa, se oli aika kiva ja otin paljon lävistäjällä laukanvaihtoja yhden raviaskeleen kautta, että saisin sen teräväksi niissä radallakin. Esteverkassa Ressu loikki taas vähän miten sattuu, sellasia jumboloikkia tuttuun tapaan ja verkkakierros oli vieläpä se vaikeampi eli oikea... ja kun se laskeutuu siis aina vasemmassa laukassa niin pienessä tilassa se ei ole kauhean kivaa. Radalle lähdin rennoin fiiliksin, esteet näytti sopivan pieniltä eikä oikeastaan jännittänyt muu kuin se, että saan Ressun liikkumaan. Lähtömerkkiä odottaessani yritin vähän "aiheuttaa paineita" hevoselle, saada sen heräämään siihen, että kohta pitäisi olla vähän säpäkämpi. Lähtömerkin törähdettyä ilmoille nostin laukan ja napautin pari kertaa nopeasti kannuksella, Ressu reipastui heti ja laukka oli aika hyvän tuntuista. Näin askeleet joka esteelle tosi hyvin ja mitään lähestymisongelmia ei ollut. Sain ratsastettua suunnitellut askeleet linjoille ja laukatkin vaihtui hyvin. Hypyt on tuttuun tapaan sellaisia aika isoja, mutta enää ei ole sellaista tunnetta, ettei pysyisi kyydissä. Rasittavaa silti tuo puolen metrin ylihyppääminen joka esteellä... Olen todella tyytyväinen rataan, paremmin ei oikeastaan olisi edes voinut mennä. :)

Tässä vielä tallimme syysvideo, jossa näkyy klippejä myös kisoista. Oli muuten ihan superhyvä uusi pohja Niihamassa!

Kisojen jälkeen saimme tuon parakin siirrettyä naapurin traktorilla tallin etupihalle ja tänään pääsin sitä maalailemaan synkästä säästä huolimatta. Pääsin sopivasti vauhtiin, kun vettä alkoi satamaan niin paljon, ettei maali enää tarttunut peltiseinään ja jouduin jättämään homman kesken. Huomenna jatkan urakkaa! Siitä tulee tosi hieno, nuo töhryt jäi jo hienosti peittoon. Parakista tulee siis punainen.

Tämän illan tuntilaiset lopettelemassa.

Pientä pintaremonttia

Nyt se on valmis, nimittäin satulahuone! Aloin eilen uurastamaan ja hain isäni tehtaalta tyhjiä pahvilaatikoita. Sitten aloin tyhjentämään vihreitä kaappeja niin, että jokaisen ponin varusteille oli oma laatikko. Samalla tuli perattua turhat loimet pois ja tarkistettua, että jokaiselle ponille löytyy kuivatusloimia, sadeloimi ja toppaloimi. Muutkin roinat tuli katsottua läpi ja vanhoja riimuja ja muita vermeitä lähti aika raa'asti roskiin. Vein täysinäiset laatikot tallin takapihalla olevaan toimistorakennukseen ja aloin purkamaan vihreitä kaappeja. Sain irrotettua yläkaapit pois ja nostin ne tallinkäytävälle. Sitten tulikin jo tuntilaiset ja pidin kolme tuntia eli voitte kuvitella jaksoinko jatkaa urakkaa, kun olin alusvaatteita myöten märkä... ja vain vähän nuutunut olo.


Aamulla heräsin "reippaana" ja tein aamutallin. En meinannut malttaa edes karsinoita siivota, kun halusin kovasti jo satulahuoneeseen jatkamaan purkutöitä. Mainostin vihreitä kaappeja facebookissa ja yksi tuttu tuleekin ne huomenna hakemaan. Siispä kannoimme myös vihreät kaapit tallinkäytävälle odottamaan noutoa ja sidoin ne kiinni kaltereihin, etteivät ne vain kaadu kenenkään päälle. Lakaisin pahimpia roskia pois ja aloin nostelemaan satuloita ja suitsia pois telineistä ja naulakoista. Poneja on vähän kertynyt, kun suitsiakin oli kottikärryllinen!

Käytävä täynnä kaappeja

Laitoin satulatelineet uuteen järjestykseen ja sen jälkeen kiinnitin uudet loimihenkarit vihreiden kaappien tilalle. Lopputulos näytti tältä:

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja nyt pitäisi sitten saada tuo toimistorakennus kondikseen. Se siirretään tallin etupihalle sunnuntaina ja sitten alkaa sen kunnostus ja hyllyjen rakentaminen. Loimikaappiin tulee jokaiselle ponille omat hyllyt ja olohuoneeseen tulee jääkaappi, mikro, ruokapöytä, vuodesohva ym.

Pilipilipom...

Arhg tätä vesisadetta!! Nyt on tullut pari päivää vettä solkenaan, paitsi tänään, jolloin sain hommia hieman etenemään. Jouduin eilen ja toissapäivänä tarhaamaan hevosia hieman vuoroissa, koska pari tarhaa on mennyt niin järkyttävään kuravelliin, etten raaski seisottaa poneja siellä. Lisäksi jatkuva vesisade on saanut muutamat poneistamme palelemaan ja ne ovat tyytyväisiä, kun saavat rouskutella heiniä kuivassa karsinassa. Toki olen edelleen sitä mieltä, että hevosten tulee saada olla päivittäin ulkona aamusta iltaan enkä ymmärrä talleja, joilla hevoset seisovat karsinassa 20 tuntia vuorokaudessa ja tarhassa jaloittelua on vain ne loput neljä tuntia. Pikkupakkasia odotellessa...

Ressu ja Prinssi tutustuvat

Prinssi on reipastunut hurjasti parin päivän aikana. Se on nyt ollut tuon ähkyonnettomuuden jälkeen vaisu ja muutenkin kummallinen. Se muuttui araksi eikä uskaltanut enää kulkea narussa, vaan jökitti paikallaan eikä suostunut tulemaan sinne minne piti. Karsinaan se piti käytännössä työntää väkisin, samoin laitumelle. Nyt se on reipastunut ja seuraa kiltisti ihmistä narussa. Laitumellakin se viipottaa taas normaaliin tapaan ja on kovin kiintynyt Nalleen. Yksi erityisen ihana asia on se, että se on oppinut syömään muutakin kuin vihreää. Toki se on väkirehuja ja heinää saanut koko kesän, mutta se lopetti niiden syömisen vieroituksen jälkeen. Nyt menee alas jo reippaasti porkkana ja ponirehu sekä muutamat hippuset kauraa. Heinääkin olen saanut menemään tuonne pikkumasuun varmaan jopa 3 kiloa päivässä. Tämän lisäksi se laiduntaa vihreällä aamusta iltamyöhään... ja masu on sen näköinen :) Käytävälläkin on harjoiteltu harjaamista ja se onkin aivan superihanaa, kun joku harjaa kutiavasta kohdasta. Muutamia kertoja Prinssi on alkanut piehtaroimaan käytävällä  betonilattialla, kun kutitti niin mukavasti, enkä minä rapsuttanut riittävän tehokkaasti. Harjoittelunvaraa riittää.


Tänään pikku-Prinssi sai kaverin, nimittäin TaoTao-pupumme, joka palasi kesälomaltaan ulkotarhasta takaisin talliin. Teimme pupulle pienen majan Prinssin karsinaan, jonne se pääsee ponilta rauhaan ja jossa sen ruuat ovat pois ponin ulottuvilta. Teimme siis karsinan perälle levystä vinokattoisen kopin, jonne se pääsee molemmilta sivuilta sisään. Jätimme 15cm:n raot molemmille sivuille. Levyn saa nostettua saranoiden avulla ylös ja näin rusakkoa on helppo ruokkia ja siivouskin onnistuu helposti. Teimme pupun suojakatoksesta yksinkertaisen, jotta se on varmasti turvallinen ponia ajatellen. Prinssi pelkäsi aluksi pupua, mutta nuuhkutteluhetkien jälkeen se olikin ihan kiva kaveri. Pupu antoi kiltisti vauvan hamuta itseään jokapuolelta, kunnes Prinssi pelästyi pupun isoja korvia koskiessaan pienellä turvallaan niihin, heh! Mittasimme muuten Prinssin tänään, säkäkorkeus on jo huimat 91cm, vaikka ikää varsalla ei ole kuin yhtä päivää vajaa 5kk, toivotaan, että kasvu jatkuu ja saamme Prinssistä ylikorkean shettiksen ratsuhommiin.

Prinssin takana näkyy vinokattoinen pupun asunto.

Kentän rakennus pitäisi alkaa ensiviikolla, jee! Ennen sitä oikeastaan kaikki laajennushommat ovat pysähdyksissä toimistorakennusta lukuunottamatta. Sain tänään sen aika tyhjäksi romusta ja huomenna alan luultavasti tyhjentämään satulahuonetta ja viemään tavaroita sinne. Satulahuoneen loimihenkarit ovat saapuneet postiin ja ne tulee sitten vanhojen loimikaappien paikalle. Pitäisi käydä ostamassa myös lisää satulatelineitä, jotka saamme myöskin loimikaappien tilalle. Toimistorakennuksen ulkopintojen maalaus on myöskin pysähdyksissä sateisten ilmojen vuoksi.

Sunnuntaina starttaa syksyn kisakausi Niihamassa. Meidän tallilta lähtee kolme ratsukkoa kisaamaan: Erika & Romeo ristikko+50-60cm, Sara & Kalle 50-60cm ja Susku & Ressu 90cm. Niistä varmaan sitten tulossa postausta seuraavaksi.

Sara ja Matti seuraa tuntia

Firma pystyssä :)

Eilen se tapahtui... Se minkä eteen tässä on nyt paiskittu pari kuukautta hommia - Olen virallisesti hevosalan yrittäjä! Jaa miltä tuntuu? No mikäs tässä, aika jänskää. Eilen alkoi ensimmäinen alkeiskurssi ja tuntui hassulta, kun kaikki on niin virallista. Yritän silti pitää tallimme toiminnan mahdollisimman ennallaan; edullinen, rento ja hullunhauska harrastuspaikka ihanille heppatytöille. Eli Suskun tallin toiminta on nyt mennyttä elämää, se on kultaisena muistona sydämessäni... ja uskoisin sen jäävän monen muunkin sydämeen. Nyt tätä ponivaltaista, tallitytöillä maustettua hullunmyllyä kutsutaan Papinojan Ponitalliksi. Blogi menkööt nyt tällä nimellä, tämähän kuitenkin on vain harrastukseni ja yrityksen asioita täällä ei tämän syvällisemmin käydä läpi.




Tallielämä on nyt hieman tasaantunut ja olen päässyt pahimmista paperisodistakin yli. Prinssi on nyt pikkuhiljaa asettunut aloilleen, varsarehu ei sille kelvannut, mutta ruokaa menee silti alas hyvää vauhtia. Masu on iso ja pyöreä, kuten myös lapsenvahdin, Nallen. Ne ovat kaksin vielä laitumella ja saavat syödä kaiket päivät vihreää. Heitän niille sinne lisäksi kuivaaheinää, jotta varsa oppii paremmin siihenkin, kun kohta vihreää ei enää ole tarjolla yhtään. Juominen vielä hieman huolestuttaa, mutta kyllä vettäkin menee alas jonkinverran. Tosin enemmänkin saisi mennä, melassivedelle ponivauva haistatti pitkät eikä suostunut edes maistamaan tuota kamalanväristä litkua.

Kaverini Emmi tuli tänään käymään kahvilla. Pakollisten juttujen, juorujen ja kuulumisten vaihtojen jälkeen saimme idean lähteä ratsastamaan Ressulla. Lähdimme kävelemään maneesille, siellä verkkasin Ressun ja Emmi laitto jo joitain esteitä paikalleen. Ressu tuntui ihan kivalta kaikissa askellajeissa ja aloitinkin sit hyppään. Aluksi oli kavaletti - puomi - puomi - puomi - kavaletti linja innariväleillä. Se tuli joka kerta ilman ongelmia ja otimme sit puomit pois välistä eli siitä tuli sitten kahden askeleen sarja. Tulin sitä molempiin suuntiin joitain kertoja, estekorkeus 80-100cm, Ressu oli tosi hyvä oikeassa kierroksessa! Vasemmassa laukka vähän kuoli kaarteissa ja askeleet oli haastavampaa ratsastaa. Tultiin kuitenkin tähän vaikeampaankin kierrokseen lopuksi joitain kertoja reilua 110cm ja eipä tuo pollella missään tuntunut. Hyppäsin alas selästä ja päästin Emmin selkään, se siinä meni sileällä ja kokeili Ressua. Mä aloin sit niitä esteitä madaltaan, kun halusin Emminkin hyppäävän. Se ei ollut ihan samaa mieltä, mutta hienosti meni ;D Enää mua ei stressaa kauheasti toi Ressun ajoittainen "ihana" ratsastettavuus, kun se on kokeneemmankin ratsastajan mielestä ehkä jopa vähän kamala. Näyttää helpolta ja kivalta, mutta ei se välttämättä sitä ole. Mitään se ei tee, mitä ei pyydä ja se mitä pyytää, pitää tehdä tismalleen oppikirjan mukaan eikä välttämättä siltikään onnistu :) Viikonpäästä pitäisi käydä hyppään Niihamassa seurakisoissa 90cm, saas nähdä miten meiän käy. Ekat yhteiset hallikisat, mutta luulen Ressun olevan parempi maneesissa kuin isolla hiekkakentällä.

Kuvia joistain kesän aluekisoista (90cm) Pohtiolammelta: